26 February 2014

Springifying burgundy in a laid back outfit

Ah, ihana kevät! Vaikka auringonpaiste onkin ollut vielä kovin ajoittaista ja tämän päivän kylmyys sai jo epäilemään takatalvea, saavat nämä pienet kevään pilkahdukset mielialan kohoamaan rytinällä ja jotenkin sitä tuntee aina keväisin heräävänsä eloon. Rakastan tätä vuodenaikaa!

Yksi suosikkinäyistäni talven taittuessa on sulat kadut! Ihan käsittämätöntä miten kauniilta paljas, kuiva asfaltti voikaan näyttää. Vielä kun raivaisivat nuo hiekat pois, niin voisi alkaa kaivelemaan sileäpohjaisia kenkiä esiin... Tennarit ovat kuitenkin esillä jo, ja nämä yhdet ja ainoat tennarini sattuvat vielä olemaan harvinaisen pirteä tapaus auringonkeltaisessa värissään. En ole tennarityttöjä ja tuskin olisin näitäkään ostanut mikäli eivät olisi olleet suosikkiväriäni. Olin itseasiassa vain pari päivää aiemmin sanonut, etten oikein ymmärrä tennareita, mutta kuinkas sitten kävikään, kun postiluukusta tipahti Aleksi 13:n tarjouslehtinen kannessaan keltaiset mokkatennarit? Olin tosin jo ehtinyt kaipailla umpinaisia, korottomia kävelykenkiä entisten saavutettua vuotamispisteen jo vuosia aiemmin, joten ihan tarpeeseen tulivat. Ja nyt ehkä ymmärrän tennareita hieman enemmän...

Kokeilen usein kevättalvella minulle vähän epätyypillisiä juttuja yrittäessäni epätoivoisesti keksiä päälle jotain pirteää, joka sopisi kuitenkin lämpötiloihin. Talvitakkieni värivalikoima on rajoittavin tekijä tässä asiassa, mutta päätinpä nyt kokeilla "keväistää" viininpunaista villakangastakkiani keltaisilla tennareilla ja oikeastaan jopa yllätyin siitä kuinka hyvin yhdistelmä lopulta toimi! Naisellinen takkikin muuntautui sopivan rennoksi kokonaisuuteen jättämällä vyön pois.

Vaalea denim, etenkin hieman revittynä, tuo myös heti keväisemmän fiiliksen. Ja rennolla linjalla kun olin, niin paidaksi valikoitui alennusmyynnistä ostamani kirjailtu svetari. Tosin näitä kuvia katsellessa alkoi kutkuttaa kokeilla yhdistelmää niin, että yläosassa olisi vaikkapa skarppi bleiseri tuomassa asuun ryhtiä... Olalle heitin vanhan uskollisen konjakinvärisen laukkuni, jonka keltaiset yksityiskohdat mätsäävät vielä kivasti tennareihin. Laukku viettää muuten näinä päivinä viisivuotissynttäreitään, muistan ostaneeni sen Stockan kanta-asiakastarjouksesta helmikuussa 2009. Ilahduttavaa huomata, että käytössä on vielä näinkin "vanhoja" juttuja, joista kaiken lisäksi pidän yhä ihan yhtä paljon kuin ostohetkellä!

Jes, kevätasukausi on siis virallisesti korkattu – ja vieläpä helmikuun puolella – nyt vaan peukut pystyyn, että kadut pysyvätkin sulina eikä tule mitään takapakkeja!

Oh, how I love spring! We had a glimpse of spring in Helsinki on Monday and Tuesday, and even though the sun has now disappeared and today's felt cruelly cold again, all these little signs of spring have made me feel so much more alive. I just love this season!

One of my absolute favorite spring sights is snow-free streets! It's unbelievable how beautiful pure, dry asphalt can actually look. If only they'd clean up the gravel (that's laid on the streets to make them less slippery), so I could dig all those smooth soled shoes out of winter storage. Sneakers have already come out and my one and only pair of sneakers just happens to be sunshine yellow and thus perfect for spring. I'm not a sneakers kinda girl at all and I don't think I'd have purchased these either if it wasn't for them being my favorite color. I'd actually said just a couple of days earlier that I don't really get sneakers, but then this leaflet of a local department store came in the mail with yellow suede sneakers on the cover and I couldn't resist. Okay, I had been looking for a pair of flat walking shoes for spring/autumn anyway as my previous pair had already leaked for years, so the timing was perfect. And maybe I do get sneakers a bit more now...

Late winter is usually a time for some unexpected style trials from myself as I so desperately try to come up with something even slightly colorful that would still keep me warm. My dark winter coats are somewhat limiting when it comes to brighter outfits, but this time I thought I'd try to springify my burgyndy coat with the yellow sneakers and I was pleasantly surprised at how well the combination worked. The coat usually looks very feminine, but wearing it without a belt gave it a whole different, more laid back look.

Light denim, especially when distressed, also adds to that spring feeling. And to go with the laid back vibe, I wore a gorgeous embellished sweatshirt. Though looking at these photos, I get an itch to try this look with a sharp blazer on top to dress it up a bit... And finally, there's my trusty cognac shoulder bag with those little yellow details that match the sneakers perfectly. I just realized that the bag is actually celebrating it's fifth birthday one of these days and it makes me happy to notice that I still like it just as much as I did when I bought it!

So, that's spring outfit season officially opened, yay! And it's only February! Now here's hoping the streets remain clear and winter won't try to make a comeback!

23 February 2014

Perfecting my leather jacket collection

Muistan viime vuoden puolella miettineeni useampaankin kertaan kuinka rakastan nahkatakkeja ja että täydelliseen nahkatakkikokoelmaan panostaisin mielelläni. Viihdyn nahkatakeissa läpi kevään, kesän ja talven, ja koen ne omikseni. Toisin kuin vaikka klassisen kauniit trenssit, jonka joka naisen pitäisi omistaa, mutta josta en ole koskaan löytänyt enemmänkin kuin vain ihan kivalta päälläni näyttävää yksilöä. Nahka sen sijaan vetää puoleensa magneetin lailla. Ja kuten sanotaan, kannattaa miettiä mitä toivoo. Sillä nyt nahkatakkikokoelmani on taas kahta nahkatakkia lähempänä täydellisyyttä...

I absolutely love leather jackets and I remember thinking several times last year about how I'd love to build myself a perfect collection of leather jackets. I wear them all through spring, summer and autumn and I feel like they're just so me. More than those beautiful classic trench coats that every woman should own, but that I've somehow never found one of that actually looks more than just okay on me. But leather just draws me in like a magnet! And as they say, you should be careful what you wish for. Because now my leather jacket collection is two pieces closer to perfection...

Löytö numero yksi oli tosiaan varsinainen löytö! Uudenvuodenaattona kärsin jonkin sortin muotiähkystä, alennusmyynneissä olin piipahtanut vain etsimässä sitä H&M:n kirjailtua svetaria, joka jäi syksyllä vaivaamaan (löysin!), eikä suunnitelmissa ollut toista piipahdusta. Mutta ohikulkiessani jokin sai minut kuitenkin kurkkaamaan Vero Modaan ja heti astuessani liikkeeseen, havaitsin alerekissä mintunvihreän mokkatakin. Saman takin, jota olin sovitellut pariin otteeseen jo keväällä, mutta turhan rationaalisena jättänyt ostamatta. Ja nyt, alennusprosentilla -70%, ei aitoa nahkaa olevalle takille jäänyt hintaa kuin vaivaiset 26,98€!! En voinut uskoa tuuriani ja pikaisen sovituskoppipyrähdyksen jälkeen, takki lähti kassan kautta kotiin. Herkullinen väriläiskä kevääseen ja kesään!

Newcomer number one was an absolute bargain! On new year's eve I was suffering from some kind of fashion overdose, and I'd only visited the sales to finally buy that H&M sweatshirt that I posted about in September, otherwise my interest in shopping was absolutely zero. But as I was walking by Vero Moda, something made me go in and have a quick look. As soon as I stepped in, I saw this mint green suede jacket on a sales rack. The same jacket that I'd tried on a couple of times in the spring, but in my practicality had not bought. And now, with a -70% sticker, the jacket made of genuine suede was only €26,98!! I just couldn't believe my luck as I raced into the fitting room and then onto the counter to take it home. What a delicious pop of color will this be for spring and summer!

Siinä missä mintun värinen mokkatakki ei sinänsä ollut edes ollut haavelistalla, niin konjakinvärisen, pintanahkaisen takin mentävän aukon olin havainnut moneen otteeseen ja se oli etsinnän alla. Tämän takin olin nähnyt Mangon nettisivuilla jo myöskin viime keväänä ja iskenyt siihen silmäni. Odotin, että takkia tulisi kauppoihin ja pääsisin sovittamaan sitä, mutta eipä sitä ikinä tänne Suomen perukoille tullut. Takki jäi kuitenkin kaihertamaan mieltäni ja viimein tammikuun lopulla, erinäisten vaiheiden ja jahkailujen jälkeen, tilasin yllättäen Mango Outletin puolelle ilmestyneen takin itselleni (samalla kertaa kuin tämän mekon).

Muotiähky oli muuten silloin yhä päällä ja hieman harmitti naputella tilaus tammikuun viimeisenä päivänä ja päättää melkein koko tammikuun kestänyt, suunnittelematon ostolakko! Mutta en voinut päästä takkia enää karkaamaan käsistäni – olin jo kerran jättänyt sen tilaamatta outletista, onneksi tuli täydennystä – ja nyt olen kovin tyytyväinen päätökseeni. Takki on rento, kauniisti kulutetun näköistä nahkaa, ja rakastan noita tikkauksia, kaulusta (kauluksettomuutta?) sekä viimeistellyn vaikutelman tekeviä yksityiskohtia epoleteista vetoketjuihin.

Whereas the mint green jacket wasn't even on my wish list, a cognac leather jacket is something I'd been looking for for quite a while. I'd seen this Mango jacket online last spring as well and had had my eyes on it ever since. I'd been waiting for it to hit the stores, so that I could try it on, but it never made it to the stores in here. But I just couldn't forget about it and finally in January, after some chasing and pondering, I ordered it from Mango Outlet where it had surprisingly appeared a couple of weeks earlier. This dress was also in the same order.

I hadn't still fully recovered from my fashion overdose then and I was slightly gutted to make the order on the last day of January as that also ended my unplanned shopping free stint that had lasted for the whole of January. But I just couldn't let the jacket slip out of my hands again – I'd already missed it once at the outlet, but luckily it was restocked – and now I'm more than happy with my decision. The jacket is very laid back, made of beautiful slightly distressed leather, and I love those quilted panels, the lapels and the epaulettes and zippers that make it look very detailed.

Suurimpaan osaan vaatekappaleistani muuten liittyy jokin tarina, usein joku edellä mainitun kaltainen. Olen sekä pihi että päättämätön, joten ostotapahtuma on harvoin minulle niin yksinkertainen kuin "menin kauppaan, näin, tykästyin ja ostin". Ettei vain elämä kävisi liian helpoksi... Toisaalta sen takia minulle harvoin sattuu virheostoja, ja ne hyvät ostokset taas tuntuvat sitäkin paremmilta, kun niiden eteen on pitänyt nähdä vaivaa!

Most of my garments actually do have a lengthy story like these. I'm both frugal and indecisive, so for me it's rarely as simple as "went to the store, saw it, loved it, bought it". I'm very good at complicating things... But on the other hand, I don't make many mistake purchases because of it, and the good purchases feel even better when you've had to chase them a bit!

20 February 2014

Pieni luovuusopas

Olen blogini myötä miettinyt viime aikoina paljon luovuutta. Nyt kun minulla ihan oikeasti on tällainen kauan kaipaamani paikka luovalle itseilmaisulle. Ihana pieni paikka, jonne voin keksiä oikeastaan ihan mitä vaan maan ja taivaan väliltä! Ideoita ei vielä tule kuin liukuhihnalta, minusta silti tuntuu, että olen oppinut asian jos toisenkin luovuudesta.

Useinhan ajatellaan, että luovat ihmiset ovat niitä, joille vain tupsahtaa toinen toistaan parempia ideoita ihan solkenaan. Että ne ideat vain tippuvat jostain taivaasta niiden onnellisten luovien tähtien alla syntyneiden päähän. Mutta luovuuskin vaatii työtä. Vaikka työ on kyllä huono sana leikkisälle asialle, sanotaan mieluummin vaikka aktiivisuutta. Luovuutta pitää ruokkia ja sille pitää antaa tilaa. Asioita, joille ei tunnu olevan aikaa nykypäivän hyödyllisyysajattelun keskellä.

Luovuus on ainakin minulle tärkeä voimavara elämässä, ollut jo kauan ennen blogia, ja luovana olen onnellisimmillani. Tässä muutama kohta, jotka itse olen havainnut hyviksi luovuuden herättelyssä ja ylläpitämisessä, valokuvaavan ja kirjoittavan bloggarin näkökulmasta kirjoitettuna. Näitä ohjeita, kun muistaisinkin ja jaksaisinkin aina noudattaa arkipäivän keskellä!

Anna mielellesi tilaa vaeltaa

Lukeminen, katseleminen, kuunteleminen herättää ajatuksia. Food for thought, ajatuksia on tärkeää ruokkia. Mutta mielelle pitää antaa myös tilaa vaeltaa. Hiljaisuus ja yksinolo ovat minulle ensiarvoisen tärkeitä luovuuden houkuttelemisessa. Kun taustalla on päällä telkkari tai radio, mieleni takertuu sieltä kuulemiinsa sanoihin ja keskusteluihin eikä omille ajatuksille jää tilaa. Hiljaisuudessa kelaan niitä omia mietteitäni, käyn jatkuvaa dialogia pääni sisällä.

Myös kaikki tekeminen, joka ei itsessään vaadi sen suurempaa ajatustyötä, saa ajatukset lentämään. Itse keksin usein parhaat ideat jumpatessani ja samalla tulee se päivän liikunta-annoskin täyteen melkein huomaamatta, kun polttelevien lihasten sijaan keskittyy hauskempiin ajatuksiin. Samanlaista aikaa pyöritellä ajatuksia on vaikka vihannesten pilkkominen, suihkussa käynti, bussissa istuminen ja toki kaikki käsillä tekeminen.

Innostu ja ole spontaani

Liian usein hyvän idean tullessa mieleen, kirjaan sen idealistalleni odottamaan hamaa tulevaisuutta. Ideoiden kirjaaminen ylös on toki enemmän kuin suositeltavaa, mutta parhaaseen tulokseen pääsee tarttumalla ideaan heti! Heti, kun vaan on mahdollista. Anna itsellesi lupa innostua ja anna innostuksen viedä mukanaan. Tee silloin, kun idea on tuoreena mielessä, ja ajatukset ja oivallukset miltei käsinkosketeltavissa. Innostaa huomattavasti enemmän kuin aiheen valitseminen listalta viikkoa myöhemmin!

Omat suosikkipostaukset blogissani ovat yleensä niitä kaikista spontaaneimpia, jotka on toteutettu suht nopeasti eikä hauduteltu mielen sopukoissa päiviä tai viikkoja. Esimerkiksi kaksi edellistä postaustani syntyivät tosi spontaanisti ja on ihan mahtava tunne nähdä vajaata vuorokautta aiemmin mieleen putkahtanut visio valmiina silmiensä edessä!

Tee tekemisen ilosta äläkä mieti liikoja

Toisinaan tyrmään potentiaalisesti hyviäkin ideoita, koska en ole varma tuleeko se toimimaan. Tuleeko lopputulos olemaan tarpeeksi hyvä. "Ei kannata edes ryhtyä tähän, kun en julkaise sitä kuitenkaan." Ei kaiken tekemisen tarvitse johtaa takuuvarmaan lopputulokseen! Perusvarmoja juttuja tekemällä syntyy perusvarmaa tulosta. Mutta hullut ideat, jotka eivät välttämättä johda mihinkään, voivatkin olla niitä kaikista parhaita! Enemmän kuin vain perusvarmaa. Mikset siis kokeilisi ja tekisi vain sen takia, että se on kivaa? Jos lopputulos ei miellytä, ei sitä ole pakko julkaista. Mutta kun teet sen takia, että nautit, luot todennäköisemmin jotain mistä muutkin nauttivat.

Liika miettiminen toteutusvaiheessakaan ei ole hyväksi, anna mieluummin tekemisen viedä mukanaan. Erityisesti kirjoittaessa minun on vaikea antaa tekstin vaan tulla. Sen sijaan kirjoitan lauseen, poistan sen (tein niin muuten juuri äsken), kirjoitan uudestaan, muotoilen sen uudestaan. Silti parhaimmat tekstit ovat niitä, jotka olen kirjoittanut siltä istumalta ja mahdollisen editoinnin hoitanut jälkikäteen. Lopputulos on paljon persoonallisempi ja luonnollisempi, kun sen antaa tulla luonnostaan.

Tee jotain luovaa joka päivä

Kohta, joka minulle on ehkä se kaikista vaikein! Mutta olen huomannut, että mitä enemmän teen, sitä enemmän tulee niitä ideoitakin. Tekeminen ruokkii luovuutta. Ja tekemällä oppii. Se on oikeastaan ainoa tapa oppia ja kehittyä. Tee jotain, edes jotain pientä, mieluiten joka päivä. Mitä kauemmin pidät taukoa, sitä vaikeampi asiaan on tarttua, kynnys tekemiseen kasvaa. Tekemällä usein treenaat ja virität mielesi luomaan.

Jos et muuta keksi, ota kynä ja paperia esille ja vain kirjoita. Tajunnan virtaa. Sieltä herää joskus ideoita, tai vähintäänkin se selkeyttää ajatuksia. Vaikka olen tämän vinkin kuullut jo aikoja sitten, olen testaillut sitä vasta ihan viime aikoina ja yllättynyt siitä kuinka rauhallinen ja selkeä olo kirjoittamisen jälkeen on.

Ja vielä pähkinänkuoressa...

Tartu hetkeen, älä viivyttele aloittamisessa, älä mieti liikaa. Kaiken ei tarvitse aina olla hyödyllistä, kunhan nautit prosessista ja sinulla on hauskaa. Luovuus ruokkii luovuutta ja mitä enemmän harrastat luovaa tekemistä, sitä enemmän luovuutta kutsut elämääsi. Ja viimeisenä, muttei vähäisimpänä...

Kuuntele sydäntäsi, tee omaa juttuasi ja ole rohkea!

I've been thinking about creativity a lot lately, especially with my blog. Now that I've got this lovely little space of my own where I can post just about anything I can come up with! It's both liberating and exciting. Finding my creativity back was one of the (many) reasons to start this blog and though the ideas just don't flow in as often as I'd like, I feel like I've still learned a thing or two about creativity.

Often we tend to think that creative people are those who just get great ideas out of nowhere all the time. As if the ideas just struck like a lighting to those born under the lucky creative stars. But like anything, creativity is something you need to work for. Though the word work isn't exactly right as it should be more like play. You need to feed your creativity and give it room. And unfortunately there doesn't seem to be a lot of room of creativity when the focus nowadays is only on productivity.

Creativity has always been a huge part of me, even before the blog, and I'm happy as long as I'm creative. I've noticed the following things really help me to bring out my creativity and keep it up. Now if only I'd remember to always follow my own advice in the midst of this thing called everyday life...

Let your mind wander

Reading, watching and listening are all food for thought, which is of course superimportant. But you should also give the mind room to wander. Silence and solitude are my most important tools when seeking for inspiration. When the tv or radio is on, even if I'm not really listening, my mind still tends to focus on what's being said there and it leaves no room for my own thoughts. In silence it's my own thoughts taking center stage and there's always dialogue in my head.

Another thing that makes my mind race is doing something physical and repetitive where I don't need to necessarily think about the act. I usually come up with great ideas when I'm working out! And as a bonus, it makes the workout easier when you're focusing on great ideas instead of how your muscles are burning! Other such situations could be taking a shower, chopping those veggies, sitting in the bus and of course all kinds of crafts.

Be spontaneous

Way too often when an idea pops into my head, I just write it down on my list to wait for a day that never comes. Writing ideas down is of course a great way to keep track of them, but for the best end result, act on it immediately! As soon as possible. Just let your excitement take over and go for it. Go for it when the idea is still fresh in your mind. Picking it up from a list a week later probably won't get you as excited.

My favourite posts on my blog are the ones that came about very spontaneously and that I didn't ponder upon for days or weeks. I'm really happy with my previous two posts and both of them were ideas that I acted upon very quickly. And it's such a magical feeling to see the vision you had a day earlier coming into life!

Enjoy what you do and don't think too much

Sometimes I turn down potentially good ideas, because I'm not sure if they will work out. If the end product is going to be good enough. "I won't even bother trying, cause I wouldn't publish it anyway." Not everything you do needs to lead to a sure-fire result. Doing safe things will lead to safe results. But those crazy ideas that might not lead to anything might actually be the best ideas of all! Something more than just safe. So why not just do it, because it's fun? If the end result doesn't match your vision, you don't need to publish it. But when you do it purely because you enjoy it, it's more likely that other people will enjoy it too.

Don't think too much, just let go and enjoy it. I'm quite good at this when it comes to visuals, but when I'm writing I find it hard to just let the words fall onto the keyboard. Instead I write a sentence, go back, delete it (just did it now), rephrase it. But the best texts are usually those that I actually wrote in one sitting and did the editing, if needed, afterwards. The end product will be more natural and have more personality if you just let it come naturally.

Keep creating

This might be the trickiest part for me. But I've noticed that the more you create, the more ideas you come up with as well. Creativity feeds creativity. The only way to learn and to grow is to keep going. Do something, even something small, every day. The longer you take a break for, the harder it is to get back into it. It feels as if coming back after a long break, you better come up with something really good. By staying active, you train your mind to do the same.

If you can't think of anything else, just write. Take a pen and paper and write whatever comes to your head. You might find some ideas there or at the very least, it will help to clear your thoughts. I'd heard this tip a long time ago and I've only started doing it recently and wow! The clarity and peace I feel after writing is just amazing!

TL;DR

Live in the moment, let inspiration take over when it comes, don't procrastinate and don't think too much. Not everything needs to be productive, just enjoy the process and have fun. Creativity attracts creativity and the more creative work you do, the more of it you invite into your life. And last, but not least...

Listen to your heart, do your thing and be brave!

15 February 2014

Winter uniform & style frustration

Muotibloggaajan haamu täällä hei! Talvi ei vaan ole minun vuodenaikani. Ei lämpötilojen, ei mielialan, eikä pukeutumisen suhteen. Bloggaaminenkin on sen takia kärsinyt. Blogia aloitellessani mentiin aika asukuvapainotteisella linjalla, mutta kun talvella ei ole oikein huvittanut pukeutua (en siis ole alastikaan liikkunut, mutta "pukeutuminen" on ollut lähinnä luokkaa "vedän päälle ekat käteen sattuvat vaatteet eli samat mitkä eilenkin..."), niin tyhjästä on paha nyhjästä. Pahoitteluni, jos seuraat blogia lähinnä asukuvien vuoksi. Ilmojen lämmetessä niitä on varmasti säännöllisemmin luvassa!

Olen pohtinut tätä talvipukeutumisblokkiani ja tehnyt siitä seuraavat päätelmät; a) Minulla ei oikeastaan juuri ole talvivaatteita. Tuntuu tyhmältä ja pinnalliselta sanoa näin, koska aina jotain päällepantavaa kuitenkin on, mutta tosiasiassa vaatevarastoni tuntuu olevan kasattu jotain ihan toista ilmastoa varten... b) Minun vuodessani pitäisi olla viideskin pukeutumiskausi; kevättalvi. Vuodenvaihteen jälkeen olen ollut kurkkuani myöten täynnä kaikkea tummaa ja viininpunaista. Kaipaan raikkautta! Ollapa vaalea talvitakki ja kirkkaan värisiä (koralli! keltainen!) neuleita. Näistä pulmista voisi melkein kirjoittaa oman postauksensa, mutta nyt kun olen identifioinut ne, ehkä osaan ensi syksynä olla varuillaan ja löytää ne vaatekappaleet, jotka pelastavat minut vastaavalta turhautumiselta ensi talvena.

The ghost of a fashion blogger says hi! Winter just isn't my season. Not for the temperatures, not for my mood, and not for my style either. As a result, my blog has suffered as well. When I started blogging, there was an emphasis on outfit photos, but now that I haven't bothered dressing up (I haven't been naked either, but "dressing up" has been more like "throwing on the first clothes I get my hands on, aka the ones I wore the day before..."), there hasn't been much to photograph in that regard. I'm sorry if you're following my blog mainly for the outfits. But as spring arrives, there's definitely loads of outfit photos to come!

I've been thinking about this winter style block that I seem to have and have come to two conclusions; a) I don't actually have a whole lot winter clothes. Such a silly and superficial thing to say, because there's always something to dress up in, but in reality, it seems like my closet is built for an entirely different climate... b) I need a fifth style season in my year; early spring. When it's still too cold for spring clothing, but when you're already completely fed up with everything dark and burgundy, like I am now. I need something fresh! If only I had a light colored winter coat and bright (coral! yellow!) sweaters. Maybe I could do a blog post of it's own about these "issues", but now that I've identified them, perhaps I can be a bit wiser next autumn and find the pieces that will save me from the same frustration next winter.

Kaikesta huolimatta, tulipa ekaa kertaa tämän vuoden puolella ikuistettua yksi asun tapainen! Päivän asu, viikon asu, helmikuun asu, tammikuun asu... Kätevää, kun voi kuvata koko vuoden asut kerralla! Mutta vähän tylsää.

Päällä siis Zaran reilu viisi vuotta vanha takki, yksi niistä kahdesta talvitakistani. Noilla nilkkureilla olen tepsutellut nyt koko talven, kun en ole saanut aikaiseksi viedä ainoita talvikelpoisia saappaitani suutarille korkolappujen vaihtoon. Laukunkin olen vaihtanut helppoon olkalaukkuratkaisuun (äidin vanha!), kun siro "käsikynkkä-laukku" alkoi tuntua kaikkien kerrosten kanssa vähän kömpelöltä. Kädessä H&M:n netistä aikoinaan tilatut leohanskat, joiden leokuosi ei livenä vastannut täydellisen leokuosin määritelmääni, mutta niiden alle mahtuu hyvin toisetkin sormikkaat! Farkut ovat välillä vaihtuneet viininpunaisiin, takki on välillä vaihtunut viininpunaiseen, siihen toiseen talvitakkiini (jota edelleen rakastan!), mutta kuten sanottua, viininpunaisesta tuli syksyllä ehkä pieni yliannostus...

Sisävaatekertaa ei tullut nyt ikuistettua, mutta eipä siinä ollut paljon ikuistettavaakaan. Alla on useimmiten ollut ihan perusneule ja tädiltäni joskus kauan sitten lahjaksi saama kasmirneuletakki, jonka malli ei ole lainkaan minua ja joka on muutaman koon liian iso, mutta olen uskotellut itselleni kasmirin pitävän minut lämpimänä. Jota se ei tosin ole tehnyt, niin kuin ei tehnyt pakkasilla päällystakin ja neuletakin väliin pukemani kevytuntuvatakkikaan. Vilukissa mikä vilukissa!

With that said, I actually did the first outfit shoot of the year! Outfit of the day, outfit of the week, the outfit of February, the outfit of January... How handy when you can shoot all of the outfits of the year at once! But quite boring too.

I'm wearing a five year old Zara coat, one of my two winter coats. Those booties I've been wearing all winter, cause I haven't got around to bringing my only boots that are suitable for the Finnish winter, to the cobbler for a heel tap change. I've also gone for an easy shoulder bag (mum's old!) as carrying a tote bag on the crook of my arm started to feel a bit clumsy due to all those layers. The leopard gloves ordered from H&M online years ago didn't quite match my perception of the perfect leopard print in real life, but they comfortable fit anohter pair of gloves underneath. Sometimes I wear burgundy jeans instead, sometimes I wear a burgundy coat instead, the second of my two winter coats (that I still love!), but as I said, I had a bit of a burgundy overdose in the autumn...

I didn't shoot what's underneath the coat, cause it's nothing noteworthy really. Usually it's a basic sweater and a cashmere cardigan that my aunt gifted me ages ago, that isn't my style at all and is a few sizes too big, but I've been telling myself that cashmere will keep me warm. Which it hasn't done, as didn't the light down jacket that I added between the cardigan and the overcoat during subzero temperatures. I'm always cold!

Takki/coat: Zara
Farkut/jeans: H&M
Kengät/shoes: Bianco
Laukku/bag: Picard
Huivi/scarf: Cos
Vyö/belt: tädin vanha/2nd hand
Hanskat/gloves: H&M

Postauksessa saattoi olla hieman avautumisen makua, mutta siinäpä rehellinen syy asukuvien puutteelle, jos olet sitä ihmetellyt! Toisaalta, jokaisella pilvellä on hopeareunus, vai miten se nyt menikään. Asukuvien puute haastaa, ja on haastanut, minut kokeilemaan vähän erilaisia juttua (esim. edellistä Into The Blue-postausta oli ihan mielettömän hauska tehdä!) ja pohtimaan bloggaustani ja mihin suuntaan haluan lähteä blogiani kehittämään. Tällä viikolla on sen myötä ollut jotenkin tosi luova olo, ihanaa!

I hope that didn't come across as too whiny, but that's the honest reason for the lack of outfit photos if you've been wondering! But every cloud has a silver lining, doesn't it? The lack of outfit photos has challanged me to try new things (I had so much fun working on the Into The Blue post!) and think about blogging and the direction where I want to take my blog. In result, I've been feeling very creative this week and I just love that feeling!

P.S. En muuten koikkelehtinut henkeni kaupalla heikoilla jäillä näissä kuvissa, vaikka se siltä saattaakin näyttää. Olen ihan kuivalla maalla rannassa, mutta luminen rantakin näytti melkein jäältä. Aika kiva kuvaustausta muuten, vai mitä?

P.S. I didn't risk my life for these photos by strutting on thin ice as it may look. I've got my feet safely on the ground on the beach, but the snow-covered sand almost looks like ice. A nice background though, don't you think?

12 February 2014

Into The Blue

Joskus hyvää kannattaa odottaa. Näin tämän mekon viime toukokuussa Mangossa, iskin silmäni upeaan trooppiseen printtiin jo kaukaa, ja se näytti kauniilta myös päällä. Mekko täytti oikeastaan kaikki täydellisen kesämekon kriteerit; näyttävä, mutta pystyy kuitenkin asustamaan rennommaksi tai hienommaksi, a-linjainen väljä malli, hieman polven yläpuolelle jäävä helma. Ja tuo printti väreineen on kuin raikas tuulahdus tropiikista! Mutta kuten tapoihini kuuluu, jäin jahkailemaan ostopäätöksen kanssa. "Enhän edes pidä sinisestä enkä juurikaan käytä printtejä, jätän asian hautumaan..."

Good things come to those who wait. I saw this dress in Mango way back in May last year, I already spotted the stunning tropical print from afar, and it looked absolutely beautiful on. The dress basically ticked all the boxes of my perfect summer dress; distinctive, but can be dressed up or down, a loose a-line cut, hem that ends just above the knees. And the print and the colors are like a fresh tropical breeze! But then I started to hestitate, as I do more often than not. "I don't even like blue and I hardly wear prints, I'll think about it..."

Seuraavan kerran Mangossa ainoa havaintoni mekosta oli "viimeisiä kappaleita"-rekissä, ihan väärässä koossa. Harmitti. Edes Mangon nettikauppa tai eBay eivät pelastaneet. Mutta kuinkas ollakaan, mekko ilmestyi toissa viikolla yllättäen Mangon nettikaupan outlet-puolelle ja matkustikin heti Espanjasta tänne uuteen kotiinsa. Loppu hyvin, kaikki hyvin! :) Nyt kun vielä tulisi ne mekkokelit...

The next time in Mango, the dress was on one of those racks that have tons of random, nearly sold out garments, and of course not in my size. I was gutted. It wasn't available online either, not even eBay could help. But lo and behold, at the end of January it popped up at Mango Outlet and so it traveled from Spain to it's new loving home. All's well that ends well! :) Now if only spring would hurry up...

P.S. Postauksen teemabiisi on tietysti sympaattisen Kylie Minoguen uusi sinkku Into The Blue! Biisi, jossa on inspiroiva sanoma ja joka kaiken lisäksi kuulostaa ihan keväältä, miten tästä voisi olla pitämättä? Innolla odotan maaliskuun puolivälissä tulevaa Kiss Me Once albumia...

P.S. The theme song of this post is of course Into The Blue, the new single by the ever so lovely Kylie Minogue! A song with an empowering message and that also sounds like spring to me, what's not to love? So excited to hear the new album Kiss Me Once that's out mid-March...

06 February 2014

Recent stylespottings

Vaikka oma pukeutumisinspiraatio ei juuri nyt kuki, niin se ei toki estä muiden tyylisilmästä nauttimista ja talvesta lannistumattomien pukeutujien asujen bongailemista. Talven aikana olen nähnyt kaksikin asua, jotka todella painuivat mieleen ja ajattelin jakaa ne nyt kollaasimuodossa tännekin. Kadulla nähdyt asut eivät jää minulle useinkaan mieleen ja kumpikaan näistä asuista ei edes oikeastaan ollut minun tyyliseni, mutta silti niissä vaan oli sitä jotain.

Even though my own inspiration for outfits has been lacking lately, it hasn't stopped me from enjoying the style of those who haven't let winter stop them from dressing up. I've seen a couple of gorgeous outfits this winter that have really stuck in my mind and I thought I'd share them with you. I actually rarely remember outfits I've seen on the streets and while these looks aren't really my style, there was just that special something about them.

Tämän asun näin ihan muutama päivä sitten, taisi olla tiistaina. Harmaassa kelissä katseeni nauliintui johonkin minttuiseen! Mintunväristä takkia ei vain näin keskellä talvea voinut olla huomaamatta. Muuten tyttö oli pukeutunut kokomustaan ja taisipa tukkakin olla tumma. Ehdin nähdä hänet vain vilaukselta auton ikkunasta, joten puolet asusta saattaa olla omaa kuvitelmaani... Mutta lyhyen, mintunvärisen takin lisäksi muistan varmasti hatun, levenevähelmaisen hameen ja takkia pidemmän neuleen. Luulisin, että takki oli mokkaa ja biker-mallinen, mutta saattaa olla, että omalla aleista löytyneellä mintunvärisellä mokkatakilla oli osansa tähän mielleyhtymään. En ainakaan itse uskaltautuisi mokkatakilla ulos tähän aikaan vuodesta...

Asu oli samaan aikaan sekä dramaattinen että tyttömäinen. Lyhyt kellohame loi tiimalasimaisen siluetin, ja vielä kun siihen yhdisti mustat sukkikset ja oletettavasti korkokengät, näyttivät jalat loputtoman pitkiltä. Ja miten piristävää olikaan nähdä välillä väriä! Siis jotain muutakin kuin niitä perinteisiä tummia talvivärejä. Minttu näytti kerrassaan herkulliselta mustan kanssa ja allekirjoittaneelle syntyikin mielikuva minttutäytteisestä lakusta.

I saw this outfit just a couple of days ago, I think it was on Tuesday. In the gloomy weather, something minty caught my eye. A mint green jacket just doesn't go unnoticed in the middle of winter. Apart from the jacket, the girl was in all black, I think she might have even had black hair. I only saw her very briefly from the car window, so half of the outfit might be just my imagination... But I clearly remember the short, mint green jacket, a hat, a voluminous skirt and a sweater slightly longer than the jacket. I think the jacket was a suede biker jacket, but my new mint suede biker jacket that I found from the sales might have something to do with that association. It's not exactly suede jacket weather at the moment...

The outfit was both dramatic and girly at the same time. The wide-hemmed miniskirt made for an hourglass silhouette, and paired with black tights and presumably high heeled shoes, it made her legs look endlessly long. And how great was it to see some color for a change! Well, something else than the traditional dark winter colors. Mint green with black looked absolutely delicious and made me think of liquorice with mint filling.

Beigeä ja mustaa, voiko tylsempää yhdistelmää ollakaan? Mutta tämä näkemäni asu oli kaikkea muuta kuin tylsä! Pehmeän ja lämpöisen näköinen beige kelsitakki ja sävy sävyyn olevat saappaat, joissa taisi olla ulkosivulla vielä vetoketju, yhdistettyinä mustiin pillifarkkuihin ja valkoiseen väljään yläosaan. Asu näytti rennolta ja mukavalta, mutta silti niin yksinkertaisen kauniilta.

Huomionarvoisena yksityiskohtana mainittakoon vielä, että paita oli hieman takkia pidempi ja leikkisästi liehuva paidanhelma näytti ihan mielettömän kivalta. Samoihin aikoihin näin toisenkin nuoren naisen, jonka asu ei muuten jäänyt mieleen, paitsi nimenomaan liehuvan paidanhelman osalta. Mietin silloin, että mahtaakohan hän tietää miten hyvältä hänen paidanhelmansa liike näyttää? Tuskinpa, ei minulla ainakaan ole hajuakaan miten vaatteeni liikkuvat kävellessäni... Ja vielä viitisen vuotta sitten olin sitä mieltä, että paidan pitää olla ehdottomasti takkia lyhyempi!

Muutenkin minusta tuntuu, että ulkona liikkuessa silmää miellyttävät eniten nämä rennon ja huolettoman näköiset pukeutujat, joilla silti on tyylisilmä (ja liehuva paidanhelma) kohdallaan. Asut, jotka näyttävät siltä, että niitä ei ole mietitty liikaa, mutta jotka yksinkertaisesti vain toimivat. Hassua, kun blogimaailmassa taas huomioni kiinnittyy ihan erityylisisiin, näyttävämpiin asuihin. Pohdiskelin muuten samoja aiheita jo kesällä edellisen, ja ensimmäisen, tyylibongauspostaukseni myötä. Silti, tämän effortless chicin haluan minäkin hallita!

Beige and black, could it get any more boring? But this outfit I saw was anything but boring! A soft and cosy looking beige shearling jacket and matching suede boots that I think had a zip on the outside, paired with black skinnies and a loose white top. The outfit looked relaxed and comfy, but still so pretty in all it's simplicity.

A note-worthy detail was that the top was slightly longer than the jacket, and the hem of the shirt looked super nice as it playfully floated with her movements. Around the same time I actually saw another young woman whose outfit didn't make a lasting impression except for the floaty hem of her sweater. I remember thinking to myself if she actually knew how good the movement of the the hem looked? I doubt it, I certainly haven't got a clue on how my clothes move as I'm walking... And five years ago I would've a thought that your top should always be shorter than your coat!

I feel like it's mostly these kinds of relaxed and effortless fashionistas that catch my eye when I'm out and about. Outfits that don't look like they're trying too much, but that just work. Which is quite funny, cause in blogs it's pretty much the opposite, that's where I prefer the flashier outfits. I actually wrote about this same subject in the summer in my previous, and first, stylewatching post. However, this effortless chic is something I want to learn to master too!

02 February 2014

Rillirouskun pohdintoja

Vietinpä tällä viikolla lähes vuorokauden ilman silmälaseja. Lähes sokeana. Kaksi vuotta vanhoista rilleistäni katkesi nimittäin sanka, kyllä otti päähän! Onneksi sain sangan korjautettua jo seuraavana päivänä, mutta siinä pitkälle iltapäivään ilman silmälaseja sinnitellessäni ehdin pohdiskella suhdettani noihin tiiviisti nenälläni nököttäviin kapistuksiin.

Kun sain yläasteen alussa ensimmäiset silmälasini, tai oikeastaan saadessani odotetusti silmälasimääräyksen silmälääkäriltä, ensimmäinen reaktioni oli, että pakko saada piilolinssit. Minähän en mitään rillejä päähäni pistä! Mutta rillit silti hankittiin, en kuitenkaan kokenut tarvitsevani niitä kuin joskus koulussa nähdäkseni taululle.

Muistan vielä elävästi kuinka kaivoin ne nolona ensimmäistä kertaa ulos kotelostaan luokassa. Olin päätynyt asiansa osaavan nuoren optikkokundin suosittelemiin violettisankaisiin kakkuloihin ja eniten minua jännittikin se, mitä muut ajattelevat moisesta räväkästä väristä. Vaikka totta puhuen, kyseinen violetti oli kyllä hyvin hillitty. Mutta silloin en ollut lainkaan kiinnostunut pukeutumisesta ja "tyylini" oli lähinnä mahdollisimman huomaamaton, joten violetti kuin violetti tuntui hurjan räväkältä. Eikä kukaan tainnut lopulta kiinnittää niihin juuri mitään huomiota.

Pikkuhiljaa lasit alkoivat viihtyä enemmän nenällä kuin kotelossa ja yläasteen loppuun mennessä taisin olla jo kokoaikainen rillirousku. Ja sitä olen ollut aina tähän päivään asti.

Kuitenkin olen aina kokenut olevani enemmän oma itseni ilman silmälaseja. Kun kotona katson peiliin, näytän mielestäni enemmän itseltäni rilleittä.

Sen takia olen myös päätynyt hentoihin ja ei kovin hallitseviin kehyksiin. Haaveilin ennen viimeisintä silmälasienvaihtoa näyttävistä ja paksuista kehyksistä, muiden päällä ne näyttävät niin upeilta! Mutta sovitellessani kehyksiä, kallistuin kuitenkin hillittyjen puoleen. En halua, että ensimmäisenä kasvoistani pomppaa esille rillit, ne ovat minulle aina olleet vain pakollinen paha.

Laserleikkauksesta olen haaveillut paljonkin, mutta ikävä kyllä näköni huononeminen ei tunnu pysähtyvän lainkaan ja sitä ennenhän leikkaukseen ei kannata lähteä. Voisin kuitenkin ottaa itseäni niskasta kiinni ja hankkia edes ne piilolinssit, joita olen vaatimattomasti viimeiset 13 vuotta suunnitellut... Olo ilman silmälaseja on jotenkin vapaampi ja mukavampi, senpä takia otan ne pois aina, kun mahdollista. Ikävä kyllä näköni on jo niin huono, että niitä tilaisuuksia ei usein tule. Ja vahvat miinuslinssit kaiken lisäksi pienentävät silmiä ja vääristävät silmänseutua aika ikävästi.

Viime kesänä kuvatessani itsestäni profiilikuvaa blogiin, koitin huvikseni ottaa pari ruutua ilman silmälaseja. Jos vaikka haluaisin esiintyä blogissa ilman silmälaseja? Kiinnostaako ketään silmälasipäinen muotibloggaaja? Ajatus siitä, että nainen on aina kauniimpi ilman silmälaseja taitaa olla juurtunut minuun aika syvään, vaikken muiden kohdalla myönnäkään niin ajattelevani. Vilkaisin kuvia ja hämmennyin todella siitä kuinka oudolta näytin kuvissa ilman lasejani. Kuka on tuo nuori tyttö? Näytänkö sittenkin enemmän itseltäni silmälasit päässä?

Tuota ajatus pyörittelin myös, kun olosuhteiden pakosta vietin torstaipäivän ilman silmälaseja. Aina, kun näin itseni peilistä (siis sen vähän mitä näin), ihmettelin miten haljulta ja valjulta voinkaan näyttää. Kuin suoraan sängystä repäistyltä. Sitähän tottapuhuen useimmiten olenkin. Mutta ilman meikin häivää ja tukka siinä kunnossa mihin se luonnostaan on kuivunut, silmälasit kyllä pelastavat paljon. Ne kehystävät kasvot, tuovat niihin ryhtiä, häivyttävät kuin ihmeen kaupalla tummat silmänaluset, pitävät aukinaiset hiukset pääosin poissa kasvoilta ja saavat koko lookin näyttämään jotenkin aikuisemmalta, hyvällä tavalla aikuisemmalta.

Hämmentävää, mutta minusta tuntuu, että olen vihdoin oppinut pitämään ulkonäöstäni silmälasien kanssa!

This week I spent almost a full day without my glasses. I was nearly blind. One of the temples just broke, needless to say I was majorly pissed off, the glasses were only two years old! Luckily I found an optician who was able to fix it the next day, but as I spent the day well into the afternoon without them, I couldn't help but reflect my thoughts on those things that are pretty much stuck to my nose.

When I got my first pair of glasses at the age of 13, or actually when I got the inevitable prescription for them, my first reaction was that I need to get contact lenses. No way I'll be seen in a pair of goggles! But I got the goggles anyway, it's not like I needed to wear them all the time, only occasionally to see to the board at school.

I still vividly remember the first time as I embarassedly took the glasses out of their case during class. I'd ended up with purple frames with the help of this young male optician that really seemed to know to his stuff, and I was most nervous about the reaction that such a bold color will get. To be fair, that purple was anything but bold. But back then I wasn't interested in my looks, my "style" was to be as invisible as possible, so any kind of purple felt very bold. I don't think anyone really paid any attention though.

As time went by, the glasses started to spend more time on my nose than in the case and by the end of junior high school, I'd become a full time spectacle wearer. And to this day, I've been one.

However, I've always felt that I'm more me without the glasses. When I look in the mirror at home, I look more like myself without the glasses.

That's also why I've ended up with discreet and not very overpowering frames. Before my last change of glasses, I was dreaming of thicker, bolder frames, because of how fabulous they look on others! But as I was trying on different frames, I started to lean towards the discreet ones. I don't want my face to scream "glasses!", they've always just been an obligatory nuisance for me.

I've dreamed of laser eye surgery to get rid of them, but unfortunately my sight doesn't seem to stop worsening, so the surgery is still out of question. Perhaps I'd finally need to get those contact lenses though, those that Ive been meaning to get for the last 13 years... I just feel more free and comfortable without glasses, which is why I take them off every chance I get. And that's not often, cause unfortunately my sight is really bad. And strong minus lenses also make your eyes look smaller and distort the whole area around the eyes.

As I took profile photos for this blog last summer, I also decided to take a few without the glasses. What if I'd want to appear without glasses in the blog? Would anyone be interested in a fashion blogger with goggles anyway? I guess that's how deep ingraned the thought of a woman always being more beautiful without glasses is in me, although I don't admit to thinking that about anyone else. I took a look at the photos and I was quite taken aback by how unfamiliar I looked without my glasses. Who is that young girl? What if I actually do look more like myself with my glasses on?

That thought kept playing in my head on Thursday as I had to go without glasses due to the unfortunate circumstances. Every time I saw myself in the mirror (well, the little that I could see), I kept wondering about how bland and hollow I looked. Like straight out of bed. Truth be told, that's how I am most of the time anyway. But even without a trace of make-up and my hair in the shape it's happened to air dry to, the glasses do help a lot. They frame the face, give it more definition, hide the dark circles by some miracle, keep the open hair mostly away from the face and make the whole look somehow more grown-up, in a good way.

Amazingly, I feel as though I've finally learned to love the way I look in glasses!