Emerald jewels

Olen shoppaillut viime aikoina kovin vähän. Toisaalta on hieman tylsää, ettei ole niitä uusia juttuja inspiroimaan vanhojen yhdistelyssä, toisaalta se tuntuu hyvältä. Kivaa, kun ei mielessä pyöri koko ajan se jokin tietty vaate tai asuste, jonka haluaisin ostaa.

Yksi harvoista kesähankinnoista oli tämä ASOSin strassein koristeltu nahkalaukku. Jos joku olisi minulle kertonut strassein koristellusta nahkalaukusta, olisi ajatus todennäköisesti kuulostanut mielestäni karmaisevalta. Vaikka kimalluksesta tykkäänkin, en ehkä ensimmäisenä yhdistäisi blingiä laukkuihin. Tämä laukku kuitenkin vetosi minuun ja kun hinta tippui alessa sopiviin lukemiin, oli aika antaa laukulle koti. Kirjoittelinkin kesäkuussa kuinka pikkulaukkujen huolettomuus viehättää minua ja tällaiseen huolettoman rentoon malliin yhdistettynä bling ei mene överiksi. Mutta laukku ei myöskään kaipaa näyttäviä vaatteita kaverikseen vaan toimii yksinään katseenvangitsijana yksinkertaisessa kokonaisuudessa.

I've hardly done any shopping lately. In a way it's a bit boring to not have new pieces to inspire me to come up with new outfits, but on the other hand, it feels good. It's a great feeling when you don't constantly have a new garment or accessory in mind that you'd want to buy.

One of my few summer purchases was this embellished leather bag by ASOS. If someone had told me about an embellished leather bag, I probably wouldn't have liked the idea. At all. Even though I like all things sparkly, for some reason a bag isn't something I'd associate with bling. This bag however really appealed to me and when the price went down in the sales, it was time to give it a home. In June I wrote about how I love the effortlessness of small crossbody bags and when you add the bling to such an effortless and relaxed shape, the look is far from tacky. But the bag also doesn't need any extraordinary clothes with it, instead it makes a perfect statement in a simple ensemble.

Innostuin muuten mökillä leikkimään jalustan ja kaukolaukaisimen kanssa ja nautin, kun sain kaikessa rauhassa itse viilata kuvan vastaamaan visiotani. Tai rauhassa ja rauhassa, tätä kuvatessa jyrisi ja paukkui ja yritin epätoivoisesti saada kuvat otettua ennen kuin ukkospilvet vyöryivät päälle. Olisihan sen voinut tehdä joskus toistekin, mutta minkäs teet, kun inspiraatio iski juuri silloin ja valaistuskin oli kohdallaan! Olisipa minulla kanttia harrastaa tuota jalustan kanssa heilumista julkisilla paikoillakin...

When I was at the summer house, I had a bit of fun with my tripod and remote and I loved how I could take my time to get exactly the photo I wanted to. Though there wasn't much time to shoot these photos as there was a thunderstorm approaching and I had to hurry to get the photos before it'd reach us. I suppose I could have done it some other time, but hey, what can you do when the inspiration hits you and even the lighting is just right?! I wish I had the courage to continue my tripod fun in public places too...

Aamuhetkiä mökillä

Kuuluin ennen aamujen vihaajiin ja jos vaan pystyin, en ikinä noussut ennen kymmentä. Sitten tapahtui jotain ja minusta tuli aamuihminen. En välttämättä herää pirteänä kuin peipponen kukonlaulun aikaan, mutta silti rakastan aamuja.

Täällä mökillä aamuista on helppo nauttia. Kun istun terassilla kuunnellen musiikkia ja katseeni vaeltaa ympäri pihapiiriä, en voi olla ajattelematta, että tässäkö avain onneen? Aamuhetket ulkona, raittiissa ulkoilmassa, luonnon ympäröimänä. Yksin. Samaan fiilikseen ei vaan pääse kaupungissa, jossa lenkkipolulla voi minkä tahansa mutkan takaa paljastua, hui kauhistus, ihminen! Mökillä parasta on, että voin olla ulkona olematta kuitenkaan lainkaan sosiaalinen. Sekin mökkiaamuista tekee erityisen, tunnit ennen kello yhdeksää ovat minun aikaani.

Sen takia nousin tänään ennen kuutta, vaikka nukkuminenkin olisi tuntunut hyvältä. Mutta tepastellessani laiturille ja ihaillessani neitseellistä maisemaa, kaikki oli sen arvoista. Tuntui kuin olisin jonkin eksklusiivisen aamuklubin jäsen ja saisin nauttia jostain erityisestä mistä pitkään nukkuvilla kanssaihmisilläni ei ole aavistustakaan. Voisin jopa sanoa, että päivän parhaat tunnit sijoittuvat joko aamuvarhaiseen tai iltamyöhään. Minun valintani on aamu. Kun kaikki on vielä edessä ja mahdollista.

Ainoa ongelma on valinnan vaikeus. On niin paljon tekemistä mikä tuntuu parhaalta juuri aamuisin. Istuisinko rauhassa terassilla? Kuunnellen musiikkia, nauttien smoothieta vai lukien? Hyödyntäisinkö parhaimmillaan olevan valon kuvaamalla? Jumppaisinko vielä kun on viileää? Kotona myös kirjoittaminen soljuu parhaiten aamuvarhaisella, mutta silloin blogien lukeminenkin on hauskinta.

Täällä mökillä ensimmäisten auringon säteiden osuessa suosikkipaikalleni yhdeksän kieppeillä, tiedän hetkeni olevan ohi. Kohta muut mökkiläiset nousevat eikä mikään edellämainituista tunnu enää niin hyvältä. Hassua, koska rakastan aurinkoa ja lämpöä yli kaiken, mutta silti niissä aamuhetkissä, kun terassi on vielä varjossa ja ilma raikasta, on jotain uskomattoman rauhoittavaa. Kaunista. Taianomaista.

Kesäaamut, rakastan teitä.

There was a time when I used to hate mornings and if possible, would never get out of bed before ten. Then something just clicked and I became a morning person. No, I don't always wake up at dawn upbeat and ready to go, but I do love mornings nevertheless.

When I'm at the countryside, at the summer house we always rent for two weeks each summer, it's easy to love mornings. Sitting on the patio, listening to music on my iPod with my eyes traveling through the premise, I can't help but wonder if this is the key to happiness? These morning moments in fresh air, surrounded by nothing but nature. Alone. It's just not the same in the city where even on the smallest of trails, there's always a chance of bumping into, god forbid, another human being! I love it when I can be outdoors without having to constantly prepare myself for social interaction. Another thing that makes these mornings so special is that the hours before nine o'clock are my time.

That's why I got up at 6am this morning even though the bed felt so good too. But when I made my way to the dock and gazed at the tranquil view, it was all worth it. It felt as if I was a member of an exclusive morning club and got to enjoy something very special that those who like to sleep long have no idea of. I could even go as far as saying that the best hours of the day are either the early morning or late at night. I prefer the morning. When the whole day is still ahead and everything is possible.

The only problem I face is that there are way too many things to do that feel the best in the morning. Should I sit on the patio? While listening to music, enjoying a smoothie or reading? Or should I take advantage of the golden hour to do some photography? Maybe do a workout when the air is still fresh? At home writing is also something that I find the easiest with my morning brain, though it's the most enjoyable time to read blogs as well.

Here at the summer house, I know that when the first rays of sunshine hit my favorite spot at around nine o'clock, my moment is gone. Soon the others will wake up and none of the things mentioned above feel as good. As much as I love the sun and the heat, there's just something about those morning moments when the patio is still in the shades and the air is fresh. Something unbelievably calming. Beautiful. Magical.

Summer mornings, I love you.

A simple summer favorite

Kesän suosikkiasu, kaikessa yksinkertaisuudessaan! Ei ihme, että tämä asu on päätynyt päälle päivänä jos toisenakin; se vaan on niin huoleton ja mukava, toimien samalla myös visuaalisesti. Siinä missä muut elementit ovat kovin rentoja, tuo naisellinen silkkipaita asuun tyylikkäämmän viime silauksen kuin vaikka pelkkä valkoinen teeppari. Väriäkin löytyy tarpeeksi - ilman, että mennään kuitenkaan räikeän puolelle.

Hassua muuten, että vaikken ole koskaan mikään suuri auringonpalvoja ollutkaan, niin vielä viitisen vuotta sitten en olisi voinut edes kuvitella käyttäväni pitkiä hihoja helteellä. Johan siinä menee helle hukkaan, kun ei käsivarret saakaan aurinkoa! Nyt pitkähihainen ei tunnu enää ollenkaan hassummalta vaihtoehdolta. Väljä ja ohut silkkipaita on sopivan viileä ja tykkään pitkien hihojen sekä lyhyen alaosan kontrastista. Kokonaisuus on jotenkin naisellisempi ja hienostuneempi, kun paljastelee vain ylä- tai alavartaloa.

Voisin ehkä esittää pienen oodin silkkipaidalleni, joka on kyllä ehdottomasti ollut hintansa väärti. Vaikka en allekirjoitakaan niitä naistenlehtien listauksia vaatteista, jotka joka naisen kaapista pitäisi löytyä, voisin melkein veikata valkoisen paitapuseron olevan juuri sellainen. Perinteiselle kauluspaidalle minulla tuskin olisi käyttöä, mutta sen oikean mallin osuessa kohdalle, on valkoinen pusero ihan mielettömän monipuolinen vaate. Ja niin kaunis ja klassinen!

Quite simply my favorite summer outfit! No wonder it's one I tend to gravitate to day after day; it's just so comfy with an air of effortlessness around it and it works visually as well. Everything except the blouse is very relaxed, but the feminine silk blouse just adds this classy flavor to it, which could not be achieved with a simple white tee. There's just enough color too, without it getting too restless.

It's quite funny how the 20-year-old me would have never worn long sleeves in the summer. Even though I've never been one to really worship the sun, it would have seemed like a waste of perfectly good weather! But now I quite like long sleeves in the summer. A loose and sheer silk blouse doesn't get too hot and I love the contrast of long sleeves and bare legs. It's a lot classier and ladylike to only bare either the upper or the lower body at once.

I don't think I can emphasis enough how much I love my silk blouse, definitely worth every penny! I don't really agree with those wardrobe staple listings of pieces that every woman should own, but the white blouse definitely comes close! I'd have absolutely no use for a traditional white shirt, with lapels and stuff, but once you find the perfect design that works for you, I can guarantee that the white blouse is an incredibly versatile piece. And so beautiful and so classic!

E'NY blouse // H&M shorts // Pieces shoes // Urbancode bag

Long time no heels

Siitä onkin aikaa, kun olen viimeeksi käyttänyt korkkareita. Ensin rupesin vierastamaan farkkuja ja nytkö sitten vielä korkokenkiä, jotka ovat aina olleet pukeutumiseni kulmakiviä? No, kenkien kohdalla kyse on ollut lähinnä käytännön asioista; melkein kaikki avokkaani ovat mokkaa enkä ole tohtinut altistaa niitä viime viikkojen sateelle... Ja toisaalta kun olen tottunut valitsemaan päivän toisensa jälkeen matalat popot, on korkkareiden olemassaolo jo lähes unohtunut. Perjantaina kuitenkin päätin kelin olevan tarpeeksi lämmin mekolle ja koska mitkään matalat kenkäni eivät istuneet asuun, muistin yllättäen, että onhan niitä korkkareitakin!

Korkkarit tuovat heti itsellekin erilaisen fiiliksen. Olo on jotenkin skarpimpi, aikuisempi, itsevarmempi. Outoa kyllä samaan aikaan silti epävarma - en olekaan enää näkymätön. Siitä päästäänkin yhteen ikuiseen paradoksiin pukeutumisessani. Rakastan korkokenkiä ja näyttäviä vaatteita. En pidä lainkaan huomiosta. Pukeudun miellyttääkseni vain ja ainoastaan omaa esteettistä silmääni ja lähinnä kiusaannun mikäli huomaan jonkun tarkkailevan minua. Ja silti lataan kuvia itsestäni ja tyylistäni internetiin? Hassua tämä muotibloggaaminen!

It's been a while since I've last worn heels. First I grew aversed to jeans and now to heels as well? Nah, with shoes it's been more of a practical thing; almost all of my pumps are suede and therefore I'd prefer not to expose them to the rain, which we've had almost continuously for a couple of weeks... And once I got used to choosing flats day after day, I've almost forgotten that heels even exist. On Friday however I decided it's finally warm enough for a dress and because none of my flats seemed to go with the outfit, I suddenly remembered I've got a bunch of heels too!

Heels instantly transform how I feel about myself. I feel more sharp, grown-up and confident. But at the same time a little bit insecure - I'm no more invisible. That leads me to one of the paradoxes about my style. I love high heels and bling. I don't like attention. I dress to impress myself only and feel very awkward if I see someone looking at me. And still I post photos of myself and my style on the internet? It's a strange thing, this fashion blogging!

Zara dress // Mango jacket // Zara heels // Cristelle & Co. bag

Viileän kesäpäivän pelastus

Onnistuin alkukesän rentoilujakson aikana vieraannuttamaan itseni farkuista. Minun, ikuisen farkkutytön, ei vaan lainkaan tehnyt mieli vetää jalkaan moisia kapistuksia. Niin kauan kuin lämmintä riitti, oli asia ihan ok, shortsit tai mekko oli helppo valinta päivästä toiseen. Mutta säiden viiletessä tarvitsin jotain täyspitkää jalkojeni peitoksi. Silloin muistin tämän maaliskuussa Mangossa sovittamani maksihameen, johon ihastuin jo ensisovituksella, mutta jonka epäilin jäävän turhan vähälle käytölle. En vain nähnyt itseäni valitsemassa helteisenä kesäpäivänä päälleni mustaa maksihametta... Jostain syystä talvella on vaikea muistaa, ettei kesä koostu pelkistä hellepäivistä ja maksihame olisikin mitä täydellisin valinta viileään kesäpäivään. Ostin siis hameen juhannuksen alla Mangon alennusmyynnistä ja se onkin päässyt jo ahkeraan käyttöön. Vaikka välillä oli kyllä aivan liian kylmää minkäänlaiselle hameelle ja tulipa ne nilkkuritkin kaivettua takaisin esiin kesäsäilöstä!

Maksihametta en ole ennen omistanutkaan ja ihastuin tätä sovittaessani eniten sen liikkeeseen. Maksihame vaan liikkuu kävellessä niin kauniisti ja naisellisesti. Tykkäsin tässä hameessa myös sen pinnasta, tekstuurista, joka ei kyllä näissä kuvissa tule esiin. Yllättävää päänvaivaa aiheuttivat vaan hameen pitkät halkiot, joita alunperin oli molemmin puolin. En ajatellut sovittaessani halkioista paljon mitään, eivät ne sovituskopissa pyöriessä tulleet juurikaan esille. Mutta arvatkaapa vaan miten kävi, kun ensimmäistä kertaa astuin hameessa ulkoilmaan! Pienikin tuulenvire sai hameen etukappaleen painumaan jalkojen väliin paljastaen molemmat reidet. Ei kovin tyylikästä! Ongelma ratkesi onneksi ompelemalla toinen halkio umpeen ja voi olla, että viitsiessäni kuron vielä toistakin halkiota vähän pienemmäksi.

Eilen hameen ympärille muodostui kesäisen rento look farkkupaidan sekä kesän suosikkiasusteideni, pikkulaukun ja hatun, kera. Voisin kuitenkin kuvitella hameen toimivan pitkälle syksyyn vaikkapa nahkatakin kaverina! Toivon mukaan sitä ennen päästään kuitenkin nauttimaan viimein siitä kesästä!

In the early summer I managed to develop a strong aversion to jeans. Me, the ultimate denim girl, just didn't feel like wearing them at all. As long as the weather stayed warm enough, shorts or a dress were a natural solution. But then it got way too cold to survive with full length hems, typical Finnish summer. That's when I remembered this maxi skirt that I'd tried on Mango way back in March. I immediately loved the skirt, but just didn't see myself wearing it that much. A black maxi skirt wouldn't be my #1 choice for a hot summer day. But what you don't remember in the winter is that not all summer days are necessarily hot and the maxi skirt might just be the perfect garment for those chillier days. So as the sales began, I finally bought the skirt and let me tell you, it's gotten plenty of wear already! Though at some point it got way too cold for any kind of skirt and I even had to dig out my ankle booties that I'd packed away for the winter!

I'd never owned a maxi skirt before and my favorite thing about it has to be the way it moves. The movement of the skirt is just so feminine and beautiful as you walk. I also liked the texture of the skirt, which you can't really tell from the photos though. The slits, however, were a surprising drawback. The skirt originally slits on both sides and I didn't really think much of it as I tried it on, they didn't really show when in the fitting room. But feel free to guess what happened the first time I actually went out in it... Exactly, even the slightest breeze pushed the front part of the skirt in between my legs, revealing both of my legs. Not classy at all! Luckily the problem was solved by stitching one of the slits shut and I may still stich the other one a little smaller as well.

Yesterday's outfit around the skirt was very relaxed, thanks to my denim shirt and those fave summer accessories of mine, the small crossbody bag and a straw hat. I can also picture the skirt working long into the autumn worn with a leather jacket! But hopefully we'll finally get to enjoy a bit of summer before that!

Mango skirt // Only shirt // Urbancode bag // Vagabond shoes // H&M hat

Dear blog...

Rakas blogi,

Hyvää syntymäpäivää! Oikeastaan myöhästynyttä syntymäpäivää, koska synttärisi olivat jo viime torstaina... Kylläpä vuosi on taas mennyt nopeasti! Ja samalla on vaikea edes muistaa aikaa, jolloin et vielä ollut elämässäni.

Anteeksi, etten ole huomioinut sinua viime aikoina. Niin, en edes syntymäpäivänäsi. En tehnyt sitä tarkoituksella ja se tuntuu pahalta, koska välitän sinusta todella. Olen hoivannut sinua vuoden rakkaudella, oppien matkan varrella paljon ja nauttien yhteisestä matkastamme. Ja jollain tavalla tuntuu, että kaikki mitä olen tehnyt eteesi valuu hukkaan, kun en ole ollut täällä antamassa sinulle tarpeeksi aikaa ja rakkautta. Ja rakkaus, ja intohimo, ovat ne tekijät mitä tarvitsen saadakseni suhteemme toimimaan.

Tuntuu, ettei minulla ole ollut hetkeen tarpeeksi aikaa sinulle. Joka on huono tekosyy, kun katsoo kalenteriani. Niin, sitä kalenteria, jota en edes omista... Mutta aikaa vain olla itsekseni ja sukeltaa omiin ajatuksiini. Tarvitsen omaa aikaani pysyäkseni inspiroituneena ja antaakseni sinulle sitä huolenpitoa mitä tarvitsetkin.

Tänään on heinäkuun ensimmäinen - uusi kuukausi ja samalla vuoden jälkimmäinen puolisko pyörähtävät käyntiin. Joten aloitetaanko uudestaan? Unohdetaan kesäkuu ja vaikeat ajat ja rakastutaan uudelleen? Minulla on itseasiassa jotain näytettävää sinulle. Jotain, josta arvelen, että pidät... Niinpä, se uusi kamera, josta olemme haaveilleet! Eilen uskalsin sen viimein ostaa! Arvaat varmaan kuinka innoissani olen? Uskon, että tästä se kipinä jälleen syttyy!

Tässä siis seuraavalla yhteiselle vuodellemme, uudelle alulle jopa! On ollut ikävä sinua! ♥

Rakkaudella,
Minna

Dear blog,

Happy birthday! Belated birthday actually, cause your birthday was on Thursday... Can't believe how quickly a year has gone by! And how at the same time, it feels like you've been there forever.

Sorry I have been neglecting you lately. Yes, even on your birthday. It wasn't my intention and it hurts me, because I really do care about you. I've been nurturing you for a year, learning a lot along the way and enjoying the process and the times we've had together. And in a way I feel like I'm letting all of that go to waste when I'm not there to give you enough time and love. And love, and passion, is what I need in order for our relationship to work.

I feel like I haven't had enough time for you lately. Which is a lame excuse, especially if you look at my calendar. Yeah, that calenda, that I don't even have... But time to really just be by myself and dive into my thoughts, in order to feel connected again. I need my alone time to feel truly inspired and to be able to give you the love you deserve.

It's July 1st, it's a new month today. So let's start anew, shall we? Forget about the rough time we had in June and fall in love again? I've actually got something to show you. Something I thought you might like... Look, it's the new camera we've been dreaming of! Finally pulled the trigger yesterday! Can you tell how excited I am? I'm sure this will help to reignite the spark between us!

Here's to a new year of us, a new beginning even! Oh, how I've missed you! ♥

With love,
Minna

Avainsana: rentous

Pikkulaukku, sandaalit ja hattu. Tämä asustekolmikko on hallinnut pukeutumistani jo kolmisen viikkoa. Alkukesän avainsana on ollut rentous.

Pukeutumiseen hiipineen rentouden lisäksi asenne ulkonäköön muutenkin on ollut rento. Eilen katselin säärissäni olevaa pientä sänkeä ja uskottelin itselleni, ettei se ole kovin näkyvä. Naamassa on pitkästä aikaa ihottumaröpelöä, mutta sillekään en ole jaksanut montaa ajatusta uhrata. Hiukset ovat pysyneet päässä, vaikka hoitoaine loppui jo pari viikkoa sitten. Joskus on näitä kausia, kun ei huvita panostaa.

Pukeudun kyllä aina kauniisti (makuasia toki), eihän se vaadi sen enempää vaivaa kuin "huonosti" pukeutuminen. Vaatteet laitetaan päälle joka tapauksessa ja vaikkei mielessä olisikaan mitään uutta mullistavaa yhdistelmää, on helppo valita päälle joku vanhoista suosikkiasuista. Ehkä senkin takia pukeutuminen on minulle se kiinnostavin osa-alue ulkonäössä, muuten olen aika low maintenance.

Samalla olen taas erkaantunut hieman blogimaailmasta. Selaan Bloglovinin lukulistaani ja klikkailen avaamatta luetuiksi kaikki postaukset, jotka viittaavat brunsseihin, itseruskettaviin, kahvikoneisiin, laukkuhaaveisiin, illanistujaisiin... Blogikliseet ovat alkaneet kyllästyttämään, varsinkin kun ne eivät tarkemmin ajateltuna edusta minulle edes sitä unelmaelämää. Kiireettömän kesäpäivän lounaslukemistoksikin valitsen mieluummin Akkarin kuin Voguen. Joskus mietin miten tällainen awkward nörtti edes on päätynyt tyylibloggaamaan?

En ole muuten vieläkään saanut ostettua uutta järkkäriä hajonneen tilalle. Pari viikkoa kameran jälkeen hajosi nimittäin läppäri ja sen hankinta meni nyt edelle. Canonin kolminumeroisten sarja tuntuu olevan tällä hetkellä hinnoissaan, eli tarjouksia odotellessa... Kameraikävä on jo kova! Sen verran tämä muotiblogimaailma on ajatuksiani kierouttanut, ettei asukuvien ottaminen ihan millä tahansa kameralla, tai pikemminkin objektiivilla, tule kyseeseen. Sääli, kun kesäasuja olisi niin kiva ikuistaa...

Rennolla asenteella kuitenkin jatketaan! Säärikarvat voisin tosin tänä iltana ajaa...

A small crossbody bag, sandals and a straw hat. There's a threesome that has been dominating my outfits for the past three weeks. The keyword for early summer has clearly been effortless.

The effortlessness hasn't only been limited to my style, in fact I've been even more effortless when it comes to the rest of my look. Yesterday in the car I was looking at the little stubble on my legs and convinced myself it isn't that visible. The eczema on my face is also making a comeback, but I haven't bothered to waste many thoughts on it. My hair has stayed in place even though I ran out of conditioner two weeks ago. Sometimes I have these phases when I just couldn't care less.

I always dress well though. Because dressing well doesn't take any more effort than dressing "poorly". We do wear clothes regardless, so why not wear some nice ones? Even if I don't have a new groundbreaking outfit idea in mind, it's easy to just pick an old favorite. Maybe that's also why style is my main area of interest when it comes to looks, otherwise I'm pretty low maintenance.

I've also distanced myself somewhat from the whole blog scene. Not intentionally, but when I browse my Bloglovin, I just keep clicking "mark as read" on all those brunch posts, self tanners, coffee machines, bag dreams and cocktail parties. I'm a bit tired of the blog cliches, especially as the more I think about it, the less they actually represent the life that I want to live. Sometimes I can't help but wonder how come this awkward nerd ever even found herself running a fashion blog?

I also haven't managed to replace my broken DSLR yet. My laptop broke a couple of weeks after the camera, so getting a new laptop took the top spot on my priority list. The prices of the Canon 650D/700D are skyhigh at the moment, so here's hoping there are some good promotions coming... I'm truly missing mine! Outfit photos just aren't the same without a decent camera and a wide aperture lens, which is a big shame considering how much I'd love to show you my summer outfits...

Anyway, #effortlessnessFTW! I might shave those legs tonight though...