Pukeutumisinspiraatio talvilomilla

Tyyliblogissa on nukuttu talviunta. Syykin on yksinkertainen, kaikenlainen pukeutumisinspiraatio tuntuu täällä päässä karanneen talvilomille. Ehkä olisi pitänyt itsekin lähteä mukaan? Syksyn tullen kylmän kauden pukeutumista hehkutetaan siellä sun täällä, pääseehän silloin kerrostamaan, ja kietoutumaan niihin ihaniin pehmeisiin neuleisiin, ja mitä vielä? Mutta...

Minun talvipukeutumisongelmani kiteytyvät oikeastaan näihin kysymyksiin:
Miksi kaikki talvivaatteet ovat mustia, harmaita, klassisia, mitäänsanomattomia? Ja miksi ne talvivaatteet, jotka eivät ole mustia, harmaita, klassisia ja mitäänsanomattomia, ovat akryyliä, polyesteriä tai jotain vastaavaa, josta pysyisin mieluiten kaukana?

Ja toisaalta - tiedä sitten mikä on syy ja mikä on seuraus - eivätpähän nuo vaatteet ole edes kiinnostaneet viime kuukausina. Kauniista asioista nautin toki aina, mutta eihän samojen vaatteiden käyttäminen käsittääkseni vähennä lainkaan niiden kauneutta!? Paitsi ehkä niiden nukkaantuvien akryylineuleiden...

On niin helppoa, kun ei tarvitse pohtia mitä pukisi päälleen. Samat vaatteet päivästä toiseen; farkut, kashmir-neule, kamelitakki, viininpunainen laukku ja luotettavat talvisaappaani, jotka pääsivät taas yhden talven huilimisen jälkeen, uusien korkolappujen myötä, käyttöön. Ja tiedättekö mitä? Pidän silti siitä mitä näen peilistä. Vaikkei siihen ole tarvinnutkaan käyttää aikaa taikka aivokapasiteettia. Tämähän on oikeastaan aika ihanteellinen tilanne. Miksi pitäisi olla aina ideoimassa uutta, jos vanhakin toimii? Ja samalla alan taas kyseenalaistaa koko muotiruljanssin, sama juttu muuten joka talvi. On se kumma ja ailahtelevainen muotibloggari, kun joka välissä pitää avautua siitä onko koko ilmiössä sitten niin mitään järkeä...

En toisaalta ole varma johtuuko tämä kuitenkaan vain niiden kivojen talvivaatteiden puutteesta. Talvella vaan elämä alkaa luonnostaan keskittyä enemmän sisäisiin asioihin. Käperryn kodin turvaan ja lämpöön, itseeni ja omiin ajatuksiini, ja samalla ulkoisten asioiden merkitys vähenee. Harmi vaan, että ainakin omassa pääkopassani tuppaa näyttämään näihin aikoihin vuodesta juuri yhtä synkältä kuin ulkonakin. Toimii yhtälö onneksi toiseenkin suuntaan, tänään auringonpaisteessa oli jotenkin helppo hengittää - ihanaa!

Kevättä kohti mennään ja toivottavasti täälläkin jo kohta päästään taas intoilemaan nahkatakeista ja väreistä! Vaatteita nyt ei varsinaisesti ole ikävä, bloggaamista kylläkin... Toivottavasti teidän vuotenne on lähtenyt hyvin käyntiin! :)

As you might have noticed, this style blog has entered hibernation mode for the winter. There isn't any more drama to it than the fact that all of my style inspiration seems to have escaped. I wonder if it's gone somewhere warm? If so, I wouldn't mind chasing it to wherever it's holidaying at...

Every autumn everyone seems to get really excited about the colder season, with it's layers, and big soft jumpers, and whatnot. But I have a problem with winter wear and it's this:
Why are all winter clothes black, grey, plain and just uninspiring? And why do those winter clothes that aren't black, grey, plain and uninspiring, have to be made of acrylic, polyester or something else that I want to stay away from?

But on the other hand, I haven't even been very interested in clothes for the past few months. Which might be for the aforementioned reasons... I always enjoy beautiful things though, but wearing the same clothes often doesn't really take away their beauty, does it? Unless we're talking about those acrylic sweaters that pill on the first wash or even wear, eurgh.

It's so easy when you don't have to think about what to wear. Just wear the same thing day in, day out; jeans, cashemere sweater, camel coat, burgundy handbag and my trusty winter boots that have finally made a return after taking a break for one winter, because I was too lazy to bring them to the cobbler for new heel tips... And you know what? I still like what I see in the mirror. Without having spent any time or thought on it. Which is quite ideal actually. Why should we always be coming up with something new, if the current solution still works? And this is where I start to question the sense in this whole fashion thing, which happens every winter by the way. What a fashion blogger I am...

Though I'm not entirely convinced if it's only the lack of gorgeous winter clothes that has made me feel this way. I just naturally tend to turn inwards in the winter. Snuggle up at home where it's warm, get lost inside my head and my thoughts. And the external kinda loses it's meaning then. If only my mood wasn't so connected to the amount of light outside... When there's no sunshine for weeks on end, it tends to get very dark in my mind as well. It does work the other way round too, today we had the most beautiful sunshine all day long and it felt so much easier to breathe!

Luckily spring is just around the corner and hopefully I'll be blogging about colors, leather jackets and happy things soon enough! I'm not even really missing the clothes as much as the blogging... I hope your year has started off well! :)

Täydelliset farkut

Pukeutuminen on tuntunut viime viikkoina erityisen helpolta, hauskalta ja motivoivalta. Syykin siihen on selvä; löysin viimein ne täydelliset farkut, jopa kaksin kappalein!

Kuten todettua, olen farkkutyttö henkeen ja vereen, ja niinpä vaatekaapissani ei ole tärkeämpää vaatekappaletta kuin ne täydelliset farkut. Nyt puhutaan niistä jokapäiväisistä perusfarkuista, jotka sopivat lähes minkä tahansa kanssa; denimsinisistä pilleistä. Olen elänyt jo parisen vuotta ilman niitä, etsiskellen ja tuskaillen. Voisin oikeastaan elää aika pitkälle yhdellä täydellisellä farkkuparilla kaipaamatta edes muita alaosia, joten niiden puute on vaikeuttanut pukeutumista aika lailla. Ja kun on tarkat kriteerit, niin sitä hankalampi niitä täyttäviä yksilöitä on löytää, kuten olen kantapään kautta saanut kokea. Katsotaanpas niitä kriteereitä vähän tarkemmin...

Täydellinen pesu

Ensimmäisenä katson farkuissa pesua ja välillä epäilen, ettei maailmassa ole ketään muuta, joka on yhtä nirso farkkujensa pesun suhteen. Denimsinisissä farkuissa pitää olla hyvä pesu, en pidä tasavärisistä. Sopivasti luonnollisen näköistä kulutusta reisissä ja pepussa. Ei selvärajaisia vaaleita länttejä, hui kauhistus! Ne eivät rajoitu vain surullisenkuuluisiin ns. fiorella-farkkuihin vaan länttejä on usein havaittavissa muuten ihan hyvännäköisissä ketjukauppojen farkuissakin. Reisien kulutus ei saisi jatkua pitkälle polven alapuolelle, se lyhentää visuaalisesti sääriä. En myöskään lämpene pohkeissa oleville kulutuksille, jos niitä ylipäänsä on pakko olla, on niiden parasta olla mahdollisimman huomaamattomat.

Täydellinen väri

Niin, se denimsininen, sitäkin on monenlaista. Vaalea denimsininen sopii kevääseen ja kesään, mutta ne monikäyttöisimmät perusfarkut ovat keski-tummansinistä denimiä. Sininen ei saa kuitenkaan olla liian kirkas. Kirkas sininen sopii kirkkaiden värien kanssa (kuten vaikka tässä), mutta pehmeiden, neutraalien ja murrettujen sävyjen kanssa tykkään hillitymmästä sinisestä. Ja tuo hillitty sininen kun sopii ihan minkä vaan kanssa! Aavistuksen verran vihreän suuntaan taittavat keskisinisen denimin sävyt miellyttävät minua.

Täydellinen malli

Pilli, pillimpi, pillein. Edelliset suosikkifarkkuni jäivät pikkuhiljaa pois käytöstä, koska kuuluivat tuohon ekaan kategoriaan. Olivat oikeastaan enemmän suorat kuin pillit. Noudatan itse farkuissa sellaista sääntöä, että mitä leveämpi lahje, sen pidempi. Bootcutit ja leveät lahkeet voivat hipaista maata. Etu todella kapeissa lahkeissa onkin se, että pituutensa puolesta niitä voi käyttää minkälaisten kenkien kanssa hyvänsä. Loppuvat juuri sopivaan kohtaan nilkkaa, jotta eivät peitä kauniita popoja eikä farkuista myöskään tartu denim-tahroja vaaleampiin kenkiin. Nilkkureiden kanssa taas lahje sujahtaa sujuvasti varren sisään eikä jää epäsiististä ryppyyn tai pussittamaan nilkkureiden yläpuolelle. Lahkeen kapeuden lisäksi mallikriteerinäni on suht matala vyötärö, korkeavyötäröiset farkut eivät imartele omaa kroppaani. Tykkään myös, että taskut osuvat melko matalalle, eivät kuitenkaan missään nimessä reiden puolelle.

Täydellinen istuvuus

Tiukat! Yritän farkkukaupoilla ahtautua mahdollisimman pieneen kokoon, koska farkut venyvät aina kuitenkin. Huonosti istuvissa farkuissa olo on aina hieman nuutunut ja epävarma. Sen takia esimerkiksi nämä vaaleat denim-siniset farkut, muutoin täydelliset, eivät päädy ihan niin usein päälle kuin tahtoisin, ne nimittäin ovat alkaneet pussittaa pepun alta. Tuo pussitus, ylimääräinen kangas pepun alla on ykkösistuvuusongelmani farkuissa. Ehkä minulla ei ole tarpeeksi muodokas takapuoli? Toiveissa olisi nimittäin myös, että farkut eivät litistäisi peppua ihan tyystin. Ja toki vyötärö ei saa olla liian kireä, jenkkakahvat eivät ole kivoja...

Dressing up has felt super easy, fun and motivating for the past weeks and there's a clear reason for that. I finally found the perfect jeans, two of them actually!

Like I've told you a million times, I'm a denim girl at heart and so there isn't really any piece as important in my wardrobe as those perfect jeans. We're talking about those everyday jeans now, those that go with just about everything - the denim blue skinnies. And I've had a perfect denim blue skinny shaped hole in my wardrobe for the past couple of years which has at times nearly driven my nuts! But when you've got a clear vision of how perfection looks like in your head, it's not easy to find those perfect ones. Let's take a closer look at my requirements...

The perfect wash

The first thing I look at jeans is the wash and sometimes I think I must be the most picky person on earth when it comes to the wash of my jeans. Denim blue jeans should have a good wash, I don't like solid blue denim at all. The perfect naturally distressed look. Not those horrid horrid distinct patches that don't blend in at all, eurgh. I see lines that are way too clear even in otherwise really good looking jeans on the high street. And I just can't stand them! Also, the distressing on the thighs should not go too low below the knee as that visually shortens your leg. And I'm not a big fan of distressing on calves, if there must be some, then it better be very subtle.

The perfect color

Yup, that denim blue. But there's many variations of the denim blue. Light denim fits spring and summer, but the most versatile pairs are in mid to dark blue denim. The blue shouldn't be too bright either. Bright blue denim goes nicely with bright colors (like (kuten vaikka tässä), but with those soft, neutral, earthy shades, a more subdued blue is definitely in order. And that subdued blue goes with everything, even the brights! I quite like a slightly greenish shade of mid blue denim.

The perfect cut

Skinny, skinnier, skinniest. My previous favorite pair retired slowly, because it just wasn't skinny enough. Closer to straight than skinny actually. I live by the rule that the wider the leg opening, the longer the jeans should be. Bootcuts and flares should just skim the ground. So the benefit of really tight skinny legs is that you can wear them with any kind of shoes. They end at just the right point, so that they don't cover that pretty shoe and denim transfer to lighter shoes isn't an issue. With ankle boots, the hem slips perfectly into the shaft with no sloppy bunching above the boot. In addition to the skinny leg, I also look for a relatively low waist. High waisted jeans just don't flatter my body at all. I also like my pockets quite low, never hitting the thigh though.

The perfect fit

Tight! I always try to squeeze myself into the smallest size I possibly can, because jeans always stretch. There's nothing worse than an ill fitting pair of jeans, you always feel a bit sloppy and never truly confident if the fit isn't right. That's the reason I hestitate to wear my light denim jeans, cause they've started bagging below the bum. That extra fabric below the bum is my main fit issue in jeans. Maybe my booty just isn't bootilicious enough? Another requirement there is that the jeans wouldn't completely flatten my bottom. And the waist shouldn't be too tight either, love handles aren't a good look...

Ja täydelliset farkut löytyivät...

Mangosta! Mangossa on viime vuosina ollut todella lupaavan oloisia farkkuja ja olen ollut parikin kertaa viittä vaille jo ostamassa niitä, mutta aina jokin on hieman pistänyt vastaan. Viimeksi ne liian selvät pohjeläntit... Mutta elokuun lopulla päädyin Mangoon sovittelemaan syyskauden uusia farkkuja ja yllätyksekseni sieltä löytyi niin monet hyvät, etten yksinkertaisesti osannut valita! Pieni miettimistauko ja yön yli nukkuminen oli paikallaan. Seuraavana päivänä tiesin mitä ostaa.

Uptown-malliset farkut värissä dirty - matala vyötärö ja push-up leikkaus pepussa. Ja mikä ilahduttavinta, se täydellinen pesu suht voimakkaine, mutta silti luonnollisine kulutuksineen! Ja se täydellinen, ehkä hieman vihreään taittava tummahkon keskisinisen denimin sävy. Rakkautta, tästä ei farkut parane!

Toisena vaihtoehtona pyörittelin Olivia-mallin farkkuja väreissä soft denim ja blueblack. Soft denim oli jotain edellisten uptownien ja blueblack olivioiden väliltä, tumma keskisininen ja hieman Uptownia maltillisemmat kulutukset. Hyvät perusfarkut nekin. Mutta päädyin väriin blueblack, joka varmasti tarjoaa enemmän variaatiota farkkukokoelmaani. Hieman Uptownia korkeampi vyötärö, tumma denimsininen kauniilla ja hienovaraisilla kulutuksilla. Omiaan tummempiin asuihin ja mustien saappaiden alle. Täydelliset rakkausfarkut (eh, mikä blogikliseesana) nämäkin!

And I found my perfect jeans at...

Mango! I've seen loads of almost there jeans at Mango for a few years already and have almost purchased some, but every time there's been something a little off. The last time it was those too striking calf distressings... But at the end of August, I popped into Mango and ended up trying on a bunch of their new A/W collection jeans. And I was amazed to find so many good ones that I couldn't even decide which ones to get! So I did what I always do, slept on it and returned the next day with a clear idea of which two to buy.

The Uptown cut in the shade dirty - a low waist and a push up cut for that perfect booty. And my favorite thing is the perfect wash, with rather strong, but still natural distressing! And that perfect slightly greenish shade of darkish mid blue denim. Love, love, love! Jeans just don't get better than this!

For the second pair, I was considering the Olivia cut in either the shade soft denim or blueblack. Soft denim was like something between the Uptowns that I got and the blueblack Olivias, dark denim blue with slightly slightly more gentle distressing. A good basic pair. But I ended up going for the blueblack shade, which I believe will offer me more variation. Slightly higher waist than the Uptown, a dark blue denim with beautiful, subtle distressing. Perfect for those darker outfits and underneath black boots. Love these as well!

Huh, tulipas paljon asiaa farkuista (onnittelut jos jaksoit lukea loppuun ;)), mutta olipas kiva saada nämä farkkumietteet viimein sydämeltään! Pitkään olen halunnut jo niitä kirjoittaa, mutta en ole vaan saanut aikaiseksi. Onneksi nyt tuli mitä sopivin sauma, kun pelkän purnauksen sijaan tarinalle saatiin myös onnellinen loppu. Suosittelen siis kurkkaamaan Mangoon mikäli täydelliset farkut ovat hakusessa! Farkut kustansivat muuten 39,95€ per pari, mikä on mielestäni ihan kohtuuhinta farkuista.

Phew, that was quite a lot of denim thoughts (congrats for making it to the end ;)), but I'm happy to finally get them off my chest. I've been meaning to write about them for so long, but just haven't gotten around to it before. But luckily this was perfect timing, cause instead of just venting, the story now had a happy ending. I thoroughly recommend checking out Mango if you're looking for a new pair of jeans! They were 39,95€ each, which I feel is very reasonable for quality denim.

My signature look + what's yours?

Löysin jo kauan sitten mielenkiintoisen Into Mind -blogin, joka käsittelee oman tyylin määrittämistä sekä toimivan ja minimalistisen vaatekaapin kokoamista. Ikävä kyllä välilehdeltä toiselle salamannopeudella seikkaileva netti-ADHD-mieleni ei ole vielä jaksanut kunnolla syventyä sivuston tutkimiseen, mutta edellisen kerran siellä haahuillessani mieleeni jäi signature look -konsepti. Mikähän olisi termin suomenkielinen vastine? Englanniksi se on aika yksiselitteinen ja Into Mind -sivustolla se määritellään näin (vapaasti suomennettuna):

"Signature lookisi (tai univormusi) on henkilökohtaisen tyylisi lippulaiva. Sen tulisi edustaa tyylisi ydintä, sen keskeisimpiä elementtejä, kiteytettynä yhteen asuun. Signature lookisi on se asu, jonka muut kuvittelevat päällesi ajatellessaan sinua, ja se yksi ja ainoa asusi mikäli olisit sarjakuva- tai satuhahmo."

Tämä ajatus resonoi heti. Mutta oman tyylin kiteyttäminen yhteen asuun tuntui suorastaan mahdottomalta tehtävältä. Sivustolla on kyllä kattavat ohjeet siihenkin, mutta kun se netti-ADHD-mieli... Niinpä ajatus jäi. Kunnes jokunen päivä taaksepäin, ties kuinka monetta kertaa parin viikon sisään, kiskoin jälleen ylleni suosikkifarkkuni ja mietin olisiko jo syytä kokeilla jotain muuta sen sijaan, että toistaisin itseäni päivästä toiseen.

Siinä hetkessä sen tajusin; ehkä tämä on nyt se minun signature lookini? Kaikessa yksinkertaisuudessaan ja tavallisuudessaan. Farkut, avokkaat ja paita. Päälle vielä nahkatakki tai bleiseri, jos on tarvis. Voilá! Ja yhtäkkiä kaikki tuntui niin selkeältä...

En itse ajattelisi signature lookia edes niin rajoitettuna kuin Into Mindissa. Minulle se on se tietty silhuetti ja se tietty tasapaino värimaailmassa. Pillifarkut ja aavistuksen verran väljä ja lyhyehkö paita. Alaosa tummempi, useimmiten tumman- tai keskisinistä kulutettua denimiä, yläosa vaaleampi ja pehmeän sävyinen, jottei kalkkilaivan kapteeni näyttäisi entistäkin kalpeammalta. Aina ripaus väriä, mustaa yleensä vain nahka-asusteissa. Korkeakorkoiset, pelkistetyt avokkaat ja laukku rennosti olalla, muuten ei juurikaan asusteita tai koruja.

Toisaalta sisäinen eksentrikkoni huutaa, että pitäisihän siinä signature lookissa olla jotain erikoista. En voi olla miettimättä olenko tosiaan näin tylsä ja persoonaton pukeutuja, jos signature lookini on käytännössä katsoen sama kuin noin joka toisella vastaantulijalla? Mutta toisaalta, farkuissa, avokkaissa ja paidassa minun on hyvä olla. Pidän siitä mitä näen peilistä ja olo on sopivan kotoisa. Miksipä siis ei?

Tietenkin signature look kehittyy vuosien varrella ja elää myös esimerkiksi vuodenaikojen mukaan. Talvella avokkaat vaihtuvat saappaiksi, nahkatakki villakangastakiksi, paita t-paidasta neuleeseen. Se, että sinulla on signature look ei rajoita sinua vain tähän yhteen asuun tai asukonseptiin, mutta antaa tyylille jonkinlaisen rungon ja perustan. Jonka pohjalta rakentaa sitä toimivaa vaatekaappia ja luovia loputtomassa muotiviidakossa.

Into Mind lähestyy signature lookin määrittämistä mood boardin kautta, ilman oman olemassa olevan vaatekaapin asettamia suuntaviivoja. Minä taas kysyisin: "Minkä asun puet päällesi, kun 'ei ole mitään päällepantavaa', mutta haluat näyttää mahdollisimman itseltäsi sekä tuntea olosi mukavaksi ja itsevarmaksi?" Toisaalta voisi olla kiinnostavaa kasata myös se mood board ja katsoa päätyisinkö sitä kautta samaan lookiin vai löytäisinkö itsestäni ja mieltymyksistäni jotain ihan uutta?

Mikä on sinun signature lookisi?

It's been a while since I stumbled upon this very interesting blog about defining your style and building a functional and minimalistic wardrobe, called Into Mind. Unfortunately my online ADHD mind that's constantly jumping back and forth between a million tabs hasn't allowed me to dive deeper into it yet, but on my last visit there I came across the concept of signature style. It's pretty self-explainatory, but here's how Into Mind defines it:

"Your signature look (or uniform) is the flagship look of your own personal style. It should represent its core elements, the essence of your style, all in one outfit. Your signature look is the outfit people picture you wearing when they think of you, and your one and only look if you were a cartoon/fairytale/pixar character."

This is something that resonated with me straight away. But to encapsulate my style into one outfit seemed like mission impossible. Into Mind offers an in-depth guide into this, but again that online ADHD mind of mine... However, one morning recently as I was squeezing myself into my favorite pair of skinny jeans for about the millionth time in the past two weeks, wondering whether it'd be time to change it up, it hit me.

Maybe this is my signature look? In all it's simple and ordinary glory. Jeans, pumps and a tee or a blouse. Topped with a leather jacket or a blazer if needed. Voilá! And suddenly it all made sense...

I would even leave a little more room for my signature look than Into Mind does. For me it's just a certain silhouette and a certain balance in the colorscheme. Skinny jeans and a slightly loose, shortish top. Darker bottom, usually mid to dark blue washed denim, and a lighter top in a soft shade to not make me look even paler than usual. Always with a sprinkle of color, black usually only in accessories and leather items. High heeled pumps and fairly relaxed shoulder bag with minimal other accessories or jewellery.

I can hear my inner eccentric screaming for something extraordinary to add to my signature look. I also can't help thinking if I'm really that boring and unoriginal that my signature look is the same as just about every second person's? But I love it in jeans, pumps and a tee. I like what I see in the mirror and feel very comfy, so why not?

Of course your signature look evolves over time and with seasons too. In the winter I trade my pumps for boots, leather jackets for wool coats, t-shirts for jumpers. Having a signature look doesn't limit you to only that one outfit nor outfit concept, but gives your style a foundation and a frame. From which you can continue building a functional wardrobe and navigating through the endless waves of fashion.

Whereas Into Mind creates your signature look based on a mood board, I would simply ask the question: "What's the outfit you choose to wear on a I've-got-nothing-to-wear day when you just want to look very you while feeling comfortable and confident?" Though I'm sure it'd also be interesting to try the mood board approach to see if I'd end up with the same result or if I'd find something completely new about myself and my preferences!

What is your signature look?

Laatulöytöjä eBaystä

Olen usein leikitellyt ajatuksella ruveta ostamaan vaatteeni pääosin eBaystä. Enemmän second handia, vähemmän uutta. Olen huono kiertelemään kirpputoreja ja bongaamaan sieltä niitä aarteita, Huuto.net taas ei loista valikoimallaan eikä käyttöliittymällään. eBaystä sen sijaan löytää melkein mitä vain, ainakin jos jaksaa vähän etsiskellä ja malttaa olla kärsivällinen. Ja selvennykseksi vielä, kun puhun eBaystä, puhun nimenomaan yksityisiltä myyjiltä ostamisesta, en niistä halvoista "Kiina-kaupoista".

Olen ostanut eBaystä verrattain vähän vaatteita ja lähinnä olen hakenut sieltä sellaisia, joiden ostamatta jättäminen on aikoinaan jäänyt harmittamaan. Kuten vaikkapa tämä Zaran nahkatakki ja nämä Topshopin saappaat, jotka ovat viimein löydyttyään olleet ahkerassa käytössä - erinomaisia ostoksia siis! Mutta kyllähän sieltä varmasti löytyy sellaisia ihanuuksia mistä ei ole ikinä osannut haaveillakaan, laadukkaita ja erilaisia tuotteita, ja paljon huokeammin kuin uutena kaupasta. Pitää vaan osata ja jaksaa etsiä - ja uskaltaa ostaa.

Niin, itse olen aika arka ostamaan vaatteita ilman, että pääsen ensin hypistelemään ja sovittelemaan, ja eBay-myyjälle et voi palauttaa tuotetta, jos se ei istunutkaan. Etkä myöskään voi olla varma myyjän rehellisyydestä. PayPal kyllä auttaa palauttamaan rahat mikäli tuotetta ei kuulu, mutta mikäli tuote ei ole luvatussa kunnossa, muuttuu juttu jo mutkikkaammaksi. Suurin osa kaupoista kuitenkin sujuu hyvin eikä itselleni ole muistaakseni suurempia kommelluksia sattunut. Toinen ikävä puoli on se, että yksityiset myyjät ovat usein vähän nihkeitä postittamaan tuotteita ulkomaille. Katselen tuotteita lähinnä EU:n tullialueen sisäpuolelta, etenkin Briteistä ja brittimyyjillä on melkein poikkeuksetta merkitty postitus vain UK:hin. Luulisin tämän olevan oletusasetus, joten mikäli myyjä ei ole tuotekuvauksessa erikseen kirjoittanut postittavansa vain UK:hin, tiedustelen ystävällisesti onnistuisiko postitus Suomeen ja mitä se mahtaisi kustantaa. Varsinkin kengissä ja painavemmissa vaatteissa postikulut saattavat nostaa hintaa reilustikin.

Mutta sitten niihin uusimpiin löytöihin!

Every now and then I toy with the idea of buying my clothes primarily from eBay. More second hand, less new. Flea markets and second hand stores aren't really my thing, I don't go regularly enough to find those gems. But with eBay, I love that you can browse from the comfort of your home, whenever you want and that you can actually search for something specific instead of going in and seeing what's available. And to clarify, when I talk about eBay, I mean buying from private sellers, not the cheap Asian eBay stores.

I've only bought so many clothes from eBay and mostly it's been pieces that I've regretted not buying when they were in stores. Like this Zara leather jacket and these Topshop boots, both of which I've worn to death once I found them - undeniably great buys! So it's great for finding specific items, but it's equally great for finding pieces you never even knew existed. I love how there's so much selection and you can find distinct, quality pieces for much cheaper than at the store. You just gotta be persistent and keep searching regularly as well as dare to take some risks.

There's always a risk involved when buying clothes without being able to try them on and feel them first. That's why I'm not a huge fan of shopping online and with eBay, you don't even have the option of returning. You also can never be sure of the integrity of the seller. Yes, PayPal will cover you in case you don't receive the item, but when the item isn't an described, it gets a little trickier. But despite the horror stories, most transactions are very smooth and I can't recall having any major issues myself. Living in Finland is a little inconvenient though, we don't have our own eBay (and our local equivalent to it has both poor selection and poor interface) and not all sellers ship overseas. And when they do, the postage can get quite high especially for shoes and heavier items.

But let's move on to those recent finds now!

Suosikkiavokkaani löysivät viimein kauan kadoksissa olleet kaksosensa! Nämä asuissakin vähän väliä vilahtelevat Zaran mustat mokka-avokkaat, vuosimallia 2008, ovat mukavimmat avokkaani ikinä ja muotoilukin on täydellinen ja ajaton. Haaveilen usein siitä, että omistaisin samat kengät kaikissa sateenkaaren väreissä, niin hyvät ne ovat jalkaani. Mutta kun kyseistä mallia ei aikoinaan ollut saatavilla kuin mustaa ja harmaata. Harmaastakin olen haaveillut ja katsellut välillä eBaystä. Nyt sain ne vihdoin kotiutettua! Vähän käytetyt, aitoa nahkaa, hinta postikuluineen 19,40€, alkuperäinen hinta kaupassa 70€. Kengät tuntuivat jalkaan samasta koosta huolimatta aavistuksen reilummilta kuin mustat kaksosensa, toivottavasti silti osoittautuvat käytössä yhtä mukaviksi!

My favorite pumps found their long lost twins! You might recognize the black pumps, they're my most comfortable pumps ever and they've appeared in many of my outfits. They're by Zara, from fall-winter 2008, and I still find the design impeccable and timeless. I often dream about owning the exact same shoe in all colors of the rainbow, that's how comfy they are. But unfortunately, they were only available in two colors, black and grey. I've been dreaming of the grey as well and have occasionally looked for them on eBay. And now they're finally mine! Hardly worn, genuine leather and 19,40€ shipped! They originally cost 70€ at Zara. They do feel a tad bigger than their black counterparts, despite the same size, but I'm confident they'll prove to be just as comfy regardless!

No, entäs tämä nahkableiseri? Tai nahkatakki, mutta se on niin ohut ja kevyt, että meinasin kyllä käyttää sitä ihan sisällä bleiserinä. Kirjoitellessani kaipuustani hailakampiin syyssävyihin, eksyin omaan maaliskuiseen postaukseeni sinisestä väristä, jonka kollaasissa minulla oli siniharmaata ja kermaa yhdistelevä Oasiksen nahkatakki. Päätin kurkata sattuisiko sitä olemaan eBayssä, mutta löysinkin sitten tämän kaunokaisen. Myöskin brittiläiseltä Oasis-merkiltä, aitoa nahkaa ja upea drapeerattu kaulus.

Olin sovitellut keväällä Stockalla useaan otteeseen Cristellen hieman samantyylistä nahkableiseriä. Tykästyin ajatukseen nahkableiseristä, olen nimittäin kaipaillut mustaa bleiseriä, mutta kun tavalliset mustat bleiserit ovat niin tappavan tylsiä. Cristellen yksilö ei istunut ihan täydellisesti ja hintaakin oli liikaa - kantistarjouksessa muistaakseni 160€. Tämä vähän käytetty eBay-löytö puolestaan kustansi lopulta £38 (n. 47€) postikuluineen, alkuperäinen hinta £140 (n. 175€). Ja mikä parasta, istuvuus oli ihan nappi! Samaan hengenvetoon on tosin todettava, etten ole ihan varma onko bleiseri todellisuudessa tummanharmaa vaiko musta, mustana se myytiin, mutta näyttää tietyissä valoissa selvästi harmaalta. No, yhtä kaikki, nappilöytö tämäkin! Seuraavassa postauksessa sitten asua bleiserin kera...

How about this leather blazer? Or leather jacket, but it's so thin and light that I totally plan on using it as a blazer indoors! As I wrote about my fascination with softer shades for the autumn, I also happened upon my old post about blue where I featured a greyish blue and cream leather jacket from Oasis. I decided to have a look at eBay in hopes of maybe finding the jacket, but instead I found this stunner! Also from the British brand Oasis, genuine leather and with a gorgeous drape collar. Love, love, love!

Last spring I saw a similar leather blazer at a local department store, Stockmann, and I tried it on quite a few times. I fell in love with the idea of a leather blazer as I've been missing a black blazer in my wardrobe, but most black blazer are dead boring. But that one wasn't a perfect fit and the price was too much anyway. But this one from eBay was a steal, £38 shipped, with a retail price of £140! And the fit is just perfect, yay! Though that said, I'm not 100% sure if it's black or grey, it was sold as black, but in some lights, it does look quite grey. But either way, to say I'm pleased is an understatement, that's how much I love it! You're gonna see it in action in the next post, so stay tuned...

Syksyn hailakampi väripaletti

Näitä värejä kaipaan elämääni tänä syksynä!

Syyspukeutuminen on salakavalasti hivuttautunut ajatuksiini ja olenkin tässä miettinyt miten haluaisin pukeutua viileneviin päiviin. Murretut värit ja musta nahka ainakin kuuluvat varmasti tähän vuodenaikaan. Mutta olen huomannut ihastelevani myös pehmeämpiä ja vaaleampia väripaletteja. Harmaata, beigeä ja niiden yhdistelmiä greigeä, taupea ja mitä näitä nyt onkaan... Sekä ikisuosikkejani utuisia, harmaaseen taittavia liiloja ja roosia, ja miksei jopa siniharmaata.

Niin, minkäköhän takia vaatekaapistani ei hirveästi löydy noita sävyjä? En ole ostoksia tehdessä loppujen lopuksi kovinkaan suunnitelmallinen, vaikka punnitsenkin jokaisen ostoksen tarkkaan. Menen kauppaan, katselen ja hypistelen, ja ostan mikä miellyttää. Asut ja tyyli muodostuvat sitten siitä sekalaisesta seurakunnasta vaatteita, jotka miellyttivät. Ja useimmiten värien ystävän silmään osuvat juurikin ne selkeät värit ja vuosien saatossa huomaan kasanneeni vaatekaapin, jossa pehmeät, neutraalit sävyt loistavat lähinnä poissaolollaan.

Silti huomaan poikkeuksetta jossain välissä kylmää kautta haikailevani juuri niiden perään. Kuten viime syksynä harmaan ja viime keväänä beigen perään. Olenpa jopa nähnyt hiljattain kauniita ja harmonisia harmaan ja beigen yhdistelmiä, vaikka itse olen pikemminkin vältellyt kyseisten värien parittamista.

Tänä syksynä voisinkin ottaa shoppailustrategiakseni jättää ne ah-niin-houkuttelevat murretut sävyt oman onnensa nojaan ja katsella sen sijaan hieman tarkemmin rekeillä roikkuvia vaaleita vaatteita. Etenkin beige villakangastakki on toivelistalla aika korkealla, linkittämääni keväistä toiveasupostausta katsoessani muistin nimittäin niin elävästi sen kuinka tummanharmaan ja viininpunaisen takin välillä valitseminen alkoi suorastaan masentaa minua alkukevään aurinkoisina päivinä.

Mihin väreihinä sinä haluaisit pukeutua tänä syksynä?

These are the colors that I want in my life this autumn!

Yes, autumn has slowly creeped into my thoughts and I've been thinking about how I want to dress as the days gets chillier. The traditional burgundies, khakis and mustards as well as black leather certainly belong to this season. But in addition to those I've found myself longingly gazing at outfits consisting of somewhat softer and lighter shades. Like grey, beige, and the combinations of those two like greige, taupe and so on... Not to forget my old faves, dusty, greyish shades of lilac and rose, and why not blue as well.

But it's not like I've ever disliked those colors, so how come I don't have many of those shades in my wardrobe? Well, I'm not very strategic when it comes to shopping, despite thinking through every purchase carefully. I go to the store, browse and feel the clothes and buy whatever takes my fancy. My style and outfits then consist of all those random pieces I've collected. And as I love color, it's mostly the distinct colors that catch my eye and throughtout the years I've managed to accumulate a wardrobe that almost completely lacks those soft, dainty neutrals.

Still, without exception, it's those exact colors that I find myself craving for at some point of the colder season. Like last autumn with grey and last spring with beige. Recently I've even seen some very beautiful and harmonic grey and beige combos even though I've mostly avoided pairing the two myself.

This autumn I could actually make it a point to not succumb to those oh-so-appealing burgundies & co. and instead look a little closer at the lighter sections of the racks. A beige winter coat is especially high on my wishlist, as the post that I linked from last spring brought such vivid memories of how depressed choosing between a burgundy and a dark grey coat made me on those sunny early spring days.

What are the colors you'd like to wear this autumn?

Avainsana: rentous

Pikkulaukku, sandaalit ja hattu. Tämä asustekolmikko on hallinnut pukeutumistani jo kolmisen viikkoa. Alkukesän avainsana on ollut rentous.

Pukeutumiseen hiipineen rentouden lisäksi asenne ulkonäköön muutenkin on ollut rento. Eilen katselin säärissäni olevaa pientä sänkeä ja uskottelin itselleni, ettei se ole kovin näkyvä. Naamassa on pitkästä aikaa ihottumaröpelöä, mutta sillekään en ole jaksanut montaa ajatusta uhrata. Hiukset ovat pysyneet päässä, vaikka hoitoaine loppui jo pari viikkoa sitten. Joskus on näitä kausia, kun ei huvita panostaa.

Pukeudun kyllä aina kauniisti (makuasia toki), eihän se vaadi sen enempää vaivaa kuin "huonosti" pukeutuminen. Vaatteet laitetaan päälle joka tapauksessa ja vaikkei mielessä olisikaan mitään uutta mullistavaa yhdistelmää, on helppo valita päälle joku vanhoista suosikkiasuista. Ehkä senkin takia pukeutuminen on minulle se kiinnostavin osa-alue ulkonäössä, muuten olen aika low maintenance.

Samalla olen taas erkaantunut hieman blogimaailmasta. Selaan Bloglovinin lukulistaani ja klikkailen avaamatta luetuiksi kaikki postaukset, jotka viittaavat brunsseihin, itseruskettaviin, kahvikoneisiin, laukkuhaaveisiin, illanistujaisiin... Blogikliseet ovat alkaneet kyllästyttämään, varsinkin kun ne eivät tarkemmin ajateltuna edusta minulle edes sitä unelmaelämää. Kiireettömän kesäpäivän lounaslukemistoksikin valitsen mieluummin Akkarin kuin Voguen. Joskus mietin miten tällainen awkward nörtti edes on päätynyt tyylibloggaamaan?

En ole muuten vieläkään saanut ostettua uutta järkkäriä hajonneen tilalle. Pari viikkoa kameran jälkeen hajosi nimittäin läppäri ja sen hankinta meni nyt edelle. Canonin kolminumeroisten sarja tuntuu olevan tällä hetkellä hinnoissaan, eli tarjouksia odotellessa... Kameraikävä on jo kova! Sen verran tämä muotiblogimaailma on ajatuksiani kierouttanut, ettei asukuvien ottaminen ihan millä tahansa kameralla, tai pikemminkin objektiivilla, tule kyseeseen. Sääli, kun kesäasuja olisi niin kiva ikuistaa...

Rennolla asenteella kuitenkin jatketaan! Säärikarvat voisin tosin tänä iltana ajaa...

A small crossbody bag, sandals and a straw hat. There's a threesome that has been dominating my outfits for the past three weeks. The keyword for early summer has clearly been effortless.

The effortlessness hasn't only been limited to my style, in fact I've been even more effortless when it comes to the rest of my look. Yesterday in the car I was looking at the little stubble on my legs and convinced myself it isn't that visible. The eczema on my face is also making a comeback, but I haven't bothered to waste many thoughts on it. My hair has stayed in place even though I ran out of conditioner two weeks ago. Sometimes I have these phases when I just couldn't care less.

I always dress well though. Because dressing well doesn't take any more effort than dressing "poorly". We do wear clothes regardless, so why not wear some nice ones? Even if I don't have a new groundbreaking outfit idea in mind, it's easy to just pick an old favorite. Maybe that's also why style is my main area of interest when it comes to looks, otherwise I'm pretty low maintenance.

I've also distanced myself somewhat from the whole blog scene. Not intentionally, but when I browse my Bloglovin, I just keep clicking "mark as read" on all those brunch posts, self tanners, coffee machines, bag dreams and cocktail parties. I'm a bit tired of the blog cliches, especially as the more I think about it, the less they actually represent the life that I want to live. Sometimes I can't help but wonder how come this awkward nerd ever even found herself running a fashion blog?

I also haven't managed to replace my broken DSLR yet. My laptop broke a couple of weeks after the camera, so getting a new laptop took the top spot on my priority list. The prices of the Canon 650D/700D are skyhigh at the moment, so here's hoping there are some good promotions coming... I'm truly missing mine! Outfit photos just aren't the same without a decent camera and a wide aperture lens, which is a big shame considering how much I'd love to show you my summer outfits...

Anyway, #effortlessnessFTW! I might shave those legs tonight though...

5 questions I ask myself before purchasing

Pohdin vaateostoksiani tarkkaan, myönnettäköön, että välillä ihan liiallisuuksiinkin asti! En halua ostaa vain ostamisen tai uutuudenviehätyksen takia vaan haluan käyttää rahani monipuolisen ja kestävän vaatevalikoiman rakentamiseen. Olen siinä mielestäni aika hyvin onnistunutkin. Ajattelin nyt avata omaa ostopäätöksentekoprosessiani (kiva sanahirviö!) viiden kysymyksen muodossa, joiden pohtiminen on kohdallani auttanut pitämään virheostoksien määrän minimissä.

I ponder a lot upon my clothing purchases, sometimes even too much, I admit! I don't want to buy just for the sake of buying nor for the novelty factor, because I prefer to spend my money towards building a versatile and sustainable wardrobe. I think I've done pretty well in that regard. I thought I'd write a bit about my decision making process when it comes to buying clothes, in the form of five question that help me to eliminate most of those not-so-good purchases.

1.

Aiheuttiko vaate välittömän "vau!" fiiliksen sitä sovittaessani?

Tärkeintä vaatteessa on se, että miltä se näyttää päälläsi ja miltä se saa olosi tuntumaan. Oma mittarini tälle on se ensimmäinen reaktio, jonka vaate aiheuttaa ensisovituksella. Vaate, josta ajattelen heti "vautsi, näyttääpä tosi hyvältä!" on myös vaate, jossa olo on itsevarma ja kotoisa, ja jota tulee siten myös käytettyä paljon. Kuvan mekosta en ollut henkarilla lainkaan varma, mutta sovituskopissa se aiheutti tuon "vau!"-reaktion ja on yhä kaksi vuotta myöhemmin suosikkimekkojani.

1.

Did it immediately make me go "wow!" the moment I tried it on?

The most important thing about a garment is how it looks on you and how it makes you feel. I measure it by the first reaction I have when I see it on me. It's the pieces that make you go "wow, this looks amazing!" that you will feel the most confident in and that you will also wear the most. I wasn't sure at all about the this dress when I saw it on the hangar, but I loved it as soon as I put it on and two years on, it's still one of my favourite dresses.

2.

Omistanko jo vaatteen, joka ajaa saman asian?

Tykkään variaatiosta ja käytän rahani mieluiten tuotteisiin, jotka tuovat jotain uutta vaatekaappiin ja lisäävät yhdistelymahdollisuuksia. Mikäli minulta löytyy jo vaate, joka ajaa asussa saman asian, en kovin herkästi sorru ostamaan toista samankaltaista. Toki tämä kohta riippuu myös tyylistä; jos käyttää valkoista paitapuseroa viitenä päivänä seitsemästä, on varmasti perusteltua omistaa useampi valkoinen paitapusero! Näin talven aikana parikin kivaa vaaleanpunaista perusneuletta, mutta en usko, että ne olisivat tuoneet paljoakaan lisää iloa pukeutumiseen, koska vanha vaaleanpunainen perusneuleeni toimii yhä mainiosti.

2.

Do I already own a garment that serves the same purpose?

I like variation and therefore I prefer to spend my money on garments that bring something new to my wardrobe and add new possibilities for pairings. If I already own a garment that serves the same purpose in an outfit, I'm unlikely to buy another similar one. Though this also depends on your style; if you wear a white blouse five days a week, then it might be useful to own a few different white blouses! I did see a couple of pretty pink basic knits during the winter, but I don't think they would have added anything extra to my outfits, because my old pink knit still works great for those.

3.

Onko tämä täydellinen vai voisinko löytää siitä paremman version?

Erityisen tärkeä kysymys "klassikoissa", joista joka kaupalla on oma versionsa ja joita näkyy vuodesta toiseen! Onko tämä nimenomainen kappale juuri se minulle täydellinen tulkinta kyseisestä vaatteesta? Vai onko tämä vain ihan kiva, mutta haluaisin oikeastaan pidemmän/lyhyemmän, tiukemman/väljemmän, yksityiskohtaisemman/yksinkertaisemman, toisesta materiaalista, jne. Kun malttaa odottaa sitä täydellistä, ei jää mitään hampaankoloon ja kyseisen vaatekappaleen voi yliviivata etsintälistalta pysyvästi. Pitkään haaveilin beigestä mokkatakista ja harkitsin jo tekomokkaistakin yksilöä, mutta onneksi maltoin mieleni. Myöhemmin löysin kuvan takin, josta en keksinyt mitään parannettavaa ja sen koommin ei ole tarvinnut beigejä mokkatakkeja vilkuilla.

3.

Is this perfect or could I find a better version of it?

This is especially important with those "classics" that you can find year after year and every story has their own version! Is this actual garment the perfect take on it for me? Or is this just okay, but ideally I'd like a longer/shorter, looser/tighter, more detailed/very simple, different material, etc. When you hold out for the perfect version, you don't have to think of the what if's and whether the grass is greener in another version. I dreamed of a beige suede jacket for so long and almost ordered a faux suede one, but luckily I didn't. Later I found the jacket in the above photo and there's nothing in it that I'd like to change. I haven't had to look at beige suede jackets ever since.

4.

Rakastanko juuri tätä vaatetta
vai vain ajatusta omistaa sitä tyyliä tai trendiä mitä vaate edustaa?

Tiedättehän sen "pakko saada"-vaatteen, joka pitäisi löytyä mieluummin heti kuin kohta? Tai jota on jo pitkään himoinnut, mutta se tuntuu loistavan poissaolollaan? Siinä tilanteessa on helppo sortua virheostoksiin, kun löytää jotain edes sinnepäin olevaa. Pitäisi muistaa kysyä itseltä onko tämä nyt oikeasti sitä mitä haluan, onko tämä minua, vai sokaiseeko kyseisen trendin/tyylin himo? Pari kesää sitten halusin värikkäät farkut, halusin! Mitään ei tuntunut löytyvän kunnes vihdoin törmäsin näihin pinkkeihin ja ostin ne. Kuva ei paljasta, että ne ovat todella kirkkaat neonpinkit. Kyllä, värikkäät farkut, mutta ei, neon ei ole mun juttu. Taisin tietää sen jo ostohetkellä, mutten halunnut uskoa. Farkkuparat ovat päässeet jalkaan vain kerran...

4.

Do I love the garment itself
or just the idea of owning a piece of the style or trend it portays?

You know that "must have"-garment that you'd rather find right now instead of next week? Or the one you've been lusting after for so long, but they seem to have completely disappeared from the face of the earth? In that situtation, it's so easy to make a bad purchase when you find something that's even sort of there. That's when you need to ask yourself whether it's really me, or are you just blinded by your love for the style or trend? A couple of summers ago I so desperately wanted colorful jeans. I couldn't find any until these pink ones came along and I bought them. You can't really see it in the photo, but they're a really bright, neon pink. Colorful, yes, but neon really isn't my thing. I knew it when I bought them, but refused to believe. I've worn the poor jeans once...

5.

Kumpaa todennäköisemmin harmittelen enemmän vuoden kuluttua;
sitä rahaa, jonka vaatteeseen käytin vai sitä vaatetta, jonka jätin ostamatta?

Mikäli kyseessä on hintavampi vaate, joiden kanssa emmin aina aikalailla, on viimeinen avainkysymys se, että vaikuttaako kalliilta tuntuva kertaostos loppujen lopuksi talouteeni pidemmällä aikavälillä? Vai harmittaisiko minua todennäköisesti menetettyä rahaa enemmän se, etten ostanut sitä täydellisyyttä, kun vielä olisin voinut? On vaatteita, joiden ostamatta jättämistä harmittelen vuosienkin päästä. Syksyllä arvoin tämän viininpunaisen takki-ihanuuden kanssa kolme viikkoa ja totesin sen varmasti jäävän harmittavan, ellen sitä osta, enkä ole katunut ostopäätöstäni hetkeäkään.

5.

Which would I regret more in a year? The money I lost or the garment I didn't buy?

If I'm about to buy something pricey, and those purchases I'm always very unsure about, the last deciding factor for me is whether the one-off splurge would actually affect my finances in the long term? Or instead of the lost money, am I more likely to long after the one that got away, the perfect garment I didn't buy when I had the chance to? There are garments that I didn't buy and still regret it years later. Last autumn I considered this burgundy beauty for three weeks until I finally reached the conclusion that I'd regret it if I let it get away and I haven't regretted my expensive purchase one bit!

Mietin siis ostokseni aina monelta kantilta enkä tee hätiköityjä ostopäätöksiä vaan mieluummin nukun yön, tai muutamankin, yli. On hienoa tietää saaneensa rahalle vastinetta rakkaan luottovaatteen muodossa. Toisaalta, kaikesta järkeilystä huolimatta tunnetta ei sovi unohtaa, siitähän pukeutumisessa lopulta on kyse. Oikeastaan tiedänkin yleensä ensisovituksella kannattaako vaate ostaa vai ei. Siitä tunteesta, ykköskohdan "vau"-fiiliksestä! Loput kohdat ovat lähinnä joko tuon fiiliksen järjellistä perustelua itselle tai muistutusta olla ostamatta mikäli "vau" jäi puuttumaan!

I always think my clothing purchases through and through and avoid making rushed decisions. It's great to know you've spent your money wisely and have gotten a trusty staple piece in return. On the other hand, despite all the reasoning, your instinct is not something to be forgotten, cause style really is all about how you feel! I've found that I usually know whether I should buy it or not as soon as I try it on. You know, from that instinctive "wow!" reaction I talked about. The rest is basically just convincing myself it's indeed the right decision or reminding myself to not buy if the "wow!" was missing!

Warming up to blue

Kenellekään ei liene jäänyt epäselväksi, että rakastan värejä. Mutta sinistä, vaikka farkkutyttö olenkin, en ole koskaan voinut sietää, itselläni. En missään muussa muodossa kuin deniminä. Kuvassa näkyykin suunnilleen kaikki sininen mitä vaatekaapistani löytyy, joitain farkkuja lukuunottamatta. Sininen on aina ollut ehdoton ei. En edes osaa sanoa miksi, sininen on vaan ollut mielestäni jotenkin ankea ja pidän enemmän lämpimistä väreistä. Paitsi tämän kirjoitettuani muistan, että kouluikäiseni, kun en ollut pätkääkään kiinnostunut vaatteista ja halusin lähinnä olla mahdollisimman huomaamaton, hiihtelin aika ahkeraan tummansinisessä hupparissa. Ehkä tämäkin on selitettävissä jollain lapsuuden traumalla, heh.

Nyt olen kuitenkin huomannut katselevani vanhaa inhokkiani ihan uudella mielenkiinnolla, jotenkin mystisesti se on alkanut kiehtoa. Tosin on sinistä ja on sinistä, eli kuten väreissä aina, sävyt merkkaavat vähintään yhtä paljon kuin pelkkä perusväri. Silmääni miellyttävät lähinnä syvä yönsininen - astetta tummempi klassisesta laivastonsinisestä - sekä seesteinen siniharmaa. Molemmissa väreissä on muuten kunnostautunut H&M, yönsinistä näyttää siellä olevan paljon tänä keväänä, siniharmaa taas taisi kuulua enemmänkin heidän viime syksyn väripalettiinsa. Kaikki allaolevan kollaasin tuotteet ovatkin Henkkamaukalta lukuunottamatta Oasiksen syysmalliston mielettömän upeaa nahkatakkia.

I don't think my love for colors has gone unnoticed by anyone. But despite being a total jeans girl, the color I've never been able to stand is blue. Not in any other form than denim. Just about every blue item that I own is pictured above, apart from a few pairs of jeans. Blue has always been a completely no-no for me. I don't even really know why, I've just found it kinda depressing and I do like warm colors more. That said, I remember that I actually did wear a dark blue hoodie a lot at school, back when I didn't care about clothes and just wanted to be invisible. Maybe the explanation lies in a childhood trauma after all, haha!

Now I've found myself surprisingly warming up to blue. It's like I'm looking at it with brand new eyes, I suddenly find it very intriguing. However there is blue and there is blue, basically as always with colors, the shade matters at least as much as the basic color. The shades that have caught my eye are rich midnight blue - a little darker than the classic navy - as well as calm greyish blue.

Sinisen ystävät väittävät sen sopivan melkein minkä tahansa värin kanssa. Itseäni viehättää yllättäen eniten neutraalit yhdistelmät sininen + musta, sininen + beige/kerma ja sininen + ruskea. Ja miksei sinistä voisi kokeilla vaikka utuisen roosan, tumman violetin tai jopa rohkeasti kullan kanssa!

Jos jotain olen muodista oppinut, niin sen, että koskaan ei pidä sanoa ei koskaan. Odottakaapahan vaan, seuraavaksi varmaan ihastun raitoihin ja terveyssandaaleihin! No, ehkä ei sentään, ainakaan jälkimmäisiin... Mutta kelkka kääntyy välillä nopeastikin ja nykyään pukeudun useampiinkin vaatekappaleisiin, joita en olisi vielä jokusen vuotta sitten uskonut näkeväni ylläni; farkkupaita ja matalat pistol-tyyliset nilkkurit nyt pari mainitakseni. Toisaalta on kiva tunne, kun horisontti laajenee. Se avaa uusia mahdollisuuksia, mutta voi toki käydä kukkaron päälle... Vielä en ole mitään uutta sinistä ostanut enkä oikeastaan edes etsi. Mutta nyt en myöskään ohita automaattisesti kaikkea sinistä rekeillä katsomatta tarkemmin. Yönsininen bleiseri voisi olla hyvä lisä vaatevalikoimaani.

Onko sinulla jotain inhokkiväriä, jota et voisi kuvitellakaan käyttäväsi?

Blue lovers claim that it goes with almost any color. I'm surprisingly mostly drawn to the neutral combos of blue & black, blue & beige/cream and blue & brown. And why not try blue with dusty pink, dark purple or even bold gold?

If there's something I've learned about style, it's to never say never. So just wait till you see me in stripes and birkenstocks! Or maybe not, at least not the latter... But sometimes that u-turn happens at lightning speed and nowadays I wear many items that a few years ago I couldn't have imagined I would; the denim shirt and low heeled Acne-style booties to mention a couple. On the other hand, it's a nice feeling when your horizon broadens. It opens up new and exciting opportunities, but may also hurt your wallet... I haven't yet bought anything new in blue and I'm not even looking. But I also wouldn't automatically pass on something interesting just because it's blue, like I used to. A midnight blue blazer could be a nice addition.

Is there a color that you wouldn't be caught dead in?

Muodin viemää?

Viime aikoina olen taas pyöritellyt päässäni monenlaisia ajatuksia muodista. Vaikka rakastankin muotia (tai tyyliä, pukeutumista, miksi ikinä sitä haluaakaan nimittää...), herättää se silti minussa ristiriitaisia ajatuksia. Löydän itseni aika-ajoin kyseenalaistamasta onko koko jutussa mitään järkeä? Muoti on hauska harrastus ja arkipäivän piristys, mutta milloin liika on liikaa?

Erityisesti minua on mietityttänyt se miten paljon aikaa sitä saakaan hurahtamaan muotiblogeja ja nettikauppoja selaillen, miten helppoa siihen maailmaan on hukkua ja kuinka helposti se valtaa ajatukset. Onhan se kivaa, kyllä, ja periaatteessa olen aina kivojen asioiden kannalla, mutta mitä siitä lopulta jää käteen? Mielikuvia, haaveita, pakoa arjesta ja todellisuudesta maailmaan, jossa kaikki on yhtä kaunista kuin miltä se näyttää. Ja ne haaveet herättävät ostohaluja ja luovat aina uusia tarpeita vanhojen täytyttyä, epärealistisia mielikuvia siitä kuinka elämä varmaan maistuisi paremmalle Louboutinit jalassa. Kyllähän järkevä aikuinen ihminen tietää, ettei se ole totta, mutta minkä takia sitä silti tuntuu, että se uusi asia x tekisi elämästä jotenkin hienompaa?

Haluan pukeutua hyvin, mutta haluan sen tulevan enemmän luonnostaan. Haluan rennomman asenteen koko asiaan. Vaikka muoti onkin läsnä koko ajan oman ja muiden pukeutumisen myötä, en halua sen valtaavan niin paljon tilaa ajatuksistani. Olisi kiva saada enemmän muitakin ahaa-elämyksia kuin että tuommoiset nilkkurit minäkin haluan! Muistan kuinka sanonta "vaatteet on mun aatteet" ärsytti minua lapsena ihan käsittämättömän paljon – on oikeastaan aika hassua, että minulla ylipäätään oli alle kymmenkesäisenä niin voimakas tuntemus asiasta – ja nykyään olen itse aivan liian usein se sanonnan kuvailema tyyppi.

Minulle tuli joulun tienoilla jonkinsortin muotiähky, koko muotijuttu meni vaan yli, alkoi ahdistaa. Ei itse pukeutuminen ja sen estetiikka, mutta kaikki muu siinä ympärillä. Ostaminen, kuluttaminen, materialismi, pinnallisuus, se miten helposti muotimaailman ohjailtavissa itseasiassa olemmekaan ja se miten paljon energiaa voikaan kuluttaa asioihin, joilla ei loppupeleissä ole paljoakaan merkitystä eivätkä ne auta lähemmäs pysyvää hyvää oloa.

Tähän liittyen olen miettinyt myös blogimaailmaa, tai oikeammin tätä koko muoti ja lifestyle -genreä sosiaalisessa mediassa, joka tuntuu instagramien ja pinterestien myötä menevän koko ajan kuvapainotteisempaan suuntaan. Tämä nopeatempoinen, loputon kaunis kuvavirta on niin koukuttavaa ja helppoa viihdettä, että jääkö siltä tarpeeksi aikaa niille kehittävimmille harrastuksille? Enkä nyt puhu mistään ns. vakavasta, joka on sitten asia erikseen, vaan niistä kaikista muista kivoista asioista, joista tulee hyvä mieli ja jotka eivät keskity vain siihen miltä asiat näyttävät.

Jaksaako kukaan enää lukea? Lukea pidempiä, ajatuksia herättäviä tekstejä? Itse huomaan entistä harvemmin jaksavani paneutua pitkiin artikkeleihin, vaikka tiedänkin nauttivani mielenkiintoisesta tekstistä vähintään yhtä paljon kuin kauniista kuvista. Mitä muuten tapahtui tekstille muotiblogeissa? Minua ainakin kiinnostaa mitä ajattelit asua rakentaessasi, miksi ostit juuri tämän vaatekappaleen, mikä tässä trendissä kiehtoo. Puhumattakaan syvällisemmistä, pohdiskelevimmista teksteistä. Rakastan tekstiä, joka saa minut ajattelemaan. Blogeja, jotka inspiroivat minua kehittymään myös ihmisenä.

Tammikuu oli minulle lähes muotivapaa kuukausi, kaupat ja blogit eivät vaan kiinnostaneet. Vaikka olenkin jo löytänyt takaisin näiden harrastusteni pariin, pieni tauko selvitti mukavasti ajatuksia. Haluan yhä pukeutua hyvin, kauniisti, hauskasti, persoonallisesti, haluan yhä nauttia kauniista asioista, lukea blogeja ja tuoda ehkä palan kauneutta muidenkin elämään blogini kautta. Mutta haluan käyttää vähemmän aikaa tähän päämäärättömään muotikuvien selailuun, haluan miettiä ulkoisia seikkoja vähemmän, haluan ostaa vähemmän, haluan haluta vähemmän materiaa. Ja sen säästyneen ajan haluan käyttää etsimällä inspiraatiota muusta kuin vaatteista. Lukea niitä tekstejä, jotka haastavat ajatteluani. Ruokkia enemmän sisäistä maailmaani kuin ulkoista. Koska hyvä olo tulee sisältä. Ulkoiset asiat eivät toki nekään ole merkityksettömiä, mutta aidon hyvän olon voi löytää vain itsestään, ei materiasta eikä siitä miten muu maailma sinut näkee. Pelkät kauniit puitteet eivät tee kaunista elämää.

Asioita, jotka olen kyllä aina tiennyt, mutta joista on hyvä muistuttaa itseään, kun huomaa viettäneensä taas vähän liikaa aikaa koneensa ääressä muotiblogeja selaten! Tämä aihe herättää minussa niin paljon ajatuksia, että oli jo aikakin purkaa niitä... Ja mikäli sinulla heräsi myös ajatuksia aiheesta, kuulisin niitä toki mielelläni kommenttiboksin puolella!

I've been having all kinds of thoughts about fashion lately. I love fashion (or style, whatever you wanna call it), but at the same time I can't help having these contradictory thoughts about it. Sometimes I find myself questioning whether the whole thing is worth it at all? Fashion is a great hobby that adds joy to my everyday life, but where's the line where it just becomes too much?

I've been thinking about all the time that I spend browsing blog after blog and online store after online store on a daily basis, how easy it is to lose yourself in that world and how much it affects your thinking. Yes, it's a lot of fun and honestly, I'm all about things that are fun, but how little do you actually get in return? Dreams and mental images, a little getaway from reality into a world where everything is as beautiful as it seems. Dreams about beauty that only create new "needs" and wants as soon as the previous ones are fulfilled. Unrealistic images of how life would probably feel better with a pair of Louboutins on your feet. Any smart adult would know that it's not true, but why do we still find ourselves thinking that the desired object x would somehow improve our life?

I want to dress well, but I want it to come more naturally. I want a more relaxed attitude towards the whole thing. Even though fashion is always present, in the way that we dress and the way that others dress, I don't want it to take over so much of my thoughts. I'd rather have other eureka moments than just "yes, that's exactly the kind of booties that I want!" I don't like how often I find myself thinking about clothes in totally unrelated situations. It very much correlates with how much time I'm spending online looking at fashion and the more you spend time doing exactly that, the less you even question it.

Around christmas I started suffering from a bit of a fashion overdose, it all just got too much and made me feel very uneasy. Not dressing up in itself, the aesthetics of it, but rather everything around it. Buying, consumerism, materialism, vanity, how easily the fashion world creates all these needs and how much energy can we spend on things that don't actually matter that much and don't bring us any closer to lasting happiness.

It's also got me thinking about the blogosphere, or more like the whole fashion and lifestyle genre of social media. With services like Instagram and Pinterest, the emphasis has moved onto images. This beautiful, but very homogeneous, endless stream of images is so easy and addictive that it hardly leaves any time for other, more constructive hobbies. And I'm not talking about following politics, or other "serious" things, they're a whole different subject that I don't want to delve into here, but all those other fun things that really make us feel good and aren't all about the external.

Does anyone bother read things anymore? To read long articles that make you think? I notice it myself that diving into a long article feels like a chore sometimes even though I know I enjoy good writing at least just as much as good photos. And what happened to text in fashion blogs? I'm always curious to hear what you thought while constructing your outfit, why you chose to buy that particular piece, what intrigues you in this trend. Not to mention deeper, thoughtful posts. I love text that makes me think. Blogs that inspire me to be a better person and not only crave for material things.

January was almost a fashion free month for me, I just couldn't care less about shops and blogs. Even though I've already found my way back, a little break was good for me, it did clear my thoughts a bit. I still want to dress well, have my style be beautiful, fun, individual. I still want to enjoy beautiful things, read blogs and hopefully bring a little bit of beauty into someone else's life with my blog. But I want to spend less time in all this aimless browsing and scrolling, to think less about the external, to buy less, to want less material. And I want to spend the time that I'll save by doing so in finding inspiration outside of clothes. To read those articles that challenge my thinking. To feed my internal world more than the external. Because happiness comes from inside. The external isn't all meaningless either, but true happiness can only be found inside yourself, not from material things or how the outside world sees you. Beautiful frames don't make a beautiful life, not even a beautiful person.

Things that I've always known, but tend to get a bit sidetracked from in my daily life. That's why it's good to write them down, like a reminder to myself. I've got so many thoughts on this subject that it was about time to get some of it out of my system. And if this sparked any thoughts in you, then I'd absolutely love to read them in the comments section!

Recent stylespottings

Vaikka oma pukeutumisinspiraatio ei juuri nyt kuki, niin se ei toki estä muiden tyylisilmästä nauttimista ja talvesta lannistumattomien pukeutujien asujen bongailemista. Talven aikana olen nähnyt kaksikin asua, jotka todella painuivat mieleen ja ajattelin jakaa ne nyt kollaasimuodossa tännekin. Kadulla nähdyt asut eivät jää minulle useinkaan mieleen ja kumpikaan näistä asuista ei edes oikeastaan ollut minun tyyliseni, mutta silti niissä vaan oli sitä jotain.

Even though my own inspiration for outfits has been lacking lately, it hasn't stopped me from enjoying the style of those who haven't let winter stop them from dressing up. I've seen a couple of gorgeous outfits this winter that have really stuck in my mind and I thought I'd share them with you. I actually rarely remember outfits I've seen on the streets and while these looks aren't really my style, there was just that special something about them.

Tämän asun näin ihan muutama päivä sitten, taisi olla tiistaina. Harmaassa kelissä katseeni nauliintui johonkin minttuiseen! Mintunväristä takkia ei vain näin keskellä talvea voinut olla huomaamatta. Muuten tyttö oli pukeutunut kokomustaan ja taisipa tukkakin olla tumma. Ehdin nähdä hänet vain vilaukselta auton ikkunasta, joten puolet asusta saattaa olla omaa kuvitelmaani... Mutta lyhyen, mintunvärisen takin lisäksi muistan varmasti hatun, levenevähelmaisen hameen ja takkia pidemmän neuleen. Luulisin, että takki oli mokkaa ja biker-mallinen, mutta saattaa olla, että omalla aleista löytyneellä mintunvärisellä mokkatakilla oli osansa tähän mielleyhtymään. En ainakaan itse uskaltautuisi mokkatakilla ulos tähän aikaan vuodesta...

Asu oli samaan aikaan sekä dramaattinen että tyttömäinen. Lyhyt kellohame loi tiimalasimaisen siluetin, ja vielä kun siihen yhdisti mustat sukkikset ja oletettavasti korkokengät, näyttivät jalat loputtoman pitkiltä. Ja miten piristävää olikaan nähdä välillä väriä! Siis jotain muutakin kuin niitä perinteisiä tummia talvivärejä. Minttu näytti kerrassaan herkulliselta mustan kanssa ja allekirjoittaneelle syntyikin mielikuva minttutäytteisestä lakusta.

I saw this outfit just a couple of days ago, I think it was on Tuesday. In the gloomy weather, something minty caught my eye. A mint green jacket just doesn't go unnoticed in the middle of winter. Apart from the jacket, the girl was in all black, I think she might have even had black hair. I only saw her very briefly from the car window, so half of the outfit might be just my imagination... But I clearly remember the short, mint green jacket, a hat, a voluminous skirt and a sweater slightly longer than the jacket. I think the jacket was a suede biker jacket, but my new mint suede biker jacket that I found from the sales might have something to do with that association. It's not exactly suede jacket weather at the moment...

The outfit was both dramatic and girly at the same time. The wide-hemmed miniskirt made for an hourglass silhouette, and paired with black tights and presumably high heeled shoes, it made her legs look endlessly long. And how great was it to see some color for a change! Well, something else than the traditional dark winter colors. Mint green with black looked absolutely delicious and made me think of liquorice with mint filling.

Beigeä ja mustaa, voiko tylsempää yhdistelmää ollakaan? Mutta tämä näkemäni asu oli kaikkea muuta kuin tylsä! Pehmeän ja lämpöisen näköinen beige kelsitakki ja sävy sävyyn olevat saappaat, joissa taisi olla ulkosivulla vielä vetoketju, yhdistettyinä mustiin pillifarkkuihin ja valkoiseen väljään yläosaan. Asu näytti rennolta ja mukavalta, mutta silti niin yksinkertaisen kauniilta.

Huomionarvoisena yksityiskohtana mainittakoon vielä, että paita oli hieman takkia pidempi ja leikkisästi liehuva paidanhelma näytti ihan mielettömän kivalta. Samoihin aikoihin näin toisenkin nuoren naisen, jonka asu ei muuten jäänyt mieleen, paitsi nimenomaan liehuvan paidanhelman osalta. Mietin silloin, että mahtaakohan hän tietää miten hyvältä hänen paidanhelmansa liike näyttää? Tuskinpa, ei minulla ainakaan ole hajuakaan miten vaatteeni liikkuvat kävellessäni... Ja vielä viitisen vuotta sitten olin sitä mieltä, että paidan pitää olla ehdottomasti takkia lyhyempi!

Muutenkin minusta tuntuu, että ulkona liikkuessa silmää miellyttävät eniten nämä rennon ja huolettoman näköiset pukeutujat, joilla silti on tyylisilmä (ja liehuva paidanhelma) kohdallaan. Asut, jotka näyttävät siltä, että niitä ei ole mietitty liikaa, mutta jotka yksinkertaisesti vain toimivat. Hassua, kun blogimaailmassa taas huomioni kiinnittyy ihan erityylisisiin, näyttävämpiin asuihin. Pohdiskelin muuten samoja aiheita jo kesällä edellisen, ja ensimmäisen, tyylibongauspostaukseni myötä. Silti, tämän effortless chicin haluan minäkin hallita!

Beige and black, could it get any more boring? But this outfit I saw was anything but boring! A soft and cosy looking beige shearling jacket and matching suede boots that I think had a zip on the outside, paired with black skinnies and a loose white top. The outfit looked relaxed and comfy, but still so pretty in all it's simplicity.

A note-worthy detail was that the top was slightly longer than the jacket, and the hem of the shirt looked super nice as it playfully floated with her movements. Around the same time I actually saw another young woman whose outfit didn't make a lasting impression except for the floaty hem of her sweater. I remember thinking to myself if she actually knew how good the movement of the the hem looked? I doubt it, I certainly haven't got a clue on how my clothes move as I'm walking... And five years ago I would've a thought that your top should always be shorter than your coat!

I feel like it's mostly these kinds of relaxed and effortless fashionistas that catch my eye when I'm out and about. Outfits that don't look like they're trying too much, but that just work. Which is quite funny, cause in blogs it's pretty much the opposite, that's where I prefer the flashier outfits. I actually wrote about this same subject in the summer in my previous, and first, stylewatching post. However, this effortless chic is something I want to learn to master too!

Rillirouskun pohdintoja

Vietinpä tällä viikolla lähes vuorokauden ilman silmälaseja. Lähes sokeana. Kaksi vuotta vanhoista rilleistäni katkesi nimittäin sanka, kyllä otti päähän! Onneksi sain sangan korjautettua jo seuraavana päivänä, mutta siinä pitkälle iltapäivään ilman silmälaseja sinnitellessäni ehdin pohdiskella suhdettani noihin tiiviisti nenälläni nököttäviin kapistuksiin.

Kun sain yläasteen alussa ensimmäiset silmälasini, tai oikeastaan saadessani odotetusti silmälasimääräyksen silmälääkäriltä, ensimmäinen reaktioni oli, että pakko saada piilolinssit. Minähän en mitään rillejä päähäni pistä! Mutta rillit silti hankittiin, en kuitenkaan kokenut tarvitsevani niitä kuin joskus koulussa nähdäkseni taululle.

Muistan vielä elävästi kuinka kaivoin ne nolona ensimmäistä kertaa ulos kotelostaan luokassa. Olin päätynyt asiansa osaavan nuoren optikkokundin suosittelemiin violettisankaisiin kakkuloihin ja eniten minua jännittikin se, mitä muut ajattelevat moisesta räväkästä väristä. Vaikka totta puhuen, kyseinen violetti oli kyllä hyvin hillitty. Mutta silloin en ollut lainkaan kiinnostunut pukeutumisesta ja "tyylini" oli lähinnä mahdollisimman huomaamaton, joten violetti kuin violetti tuntui hurjan räväkältä. Eikä kukaan tainnut lopulta kiinnittää niihin juuri mitään huomiota.

Pikkuhiljaa lasit alkoivat viihtyä enemmän nenällä kuin kotelossa ja yläasteen loppuun mennessä taisin olla jo kokoaikainen rillirousku. Ja sitä olen ollut aina tähän päivään asti.

Kuitenkin olen aina kokenut olevani enemmän oma itseni ilman silmälaseja. Kun kotona katson peiliin, näytän mielestäni enemmän itseltäni rilleittä.

Sen takia olen myös päätynyt hentoihin ja ei kovin hallitseviin kehyksiin. Haaveilin ennen viimeisintä silmälasienvaihtoa näyttävistä ja paksuista kehyksistä, muiden päällä ne näyttävät niin upeilta! Mutta sovitellessani kehyksiä, kallistuin kuitenkin hillittyjen puoleen. En halua, että ensimmäisenä kasvoistani pomppaa esille rillit, ne ovat minulle aina olleet vain pakollinen paha.

Laserleikkauksesta olen haaveillut paljonkin, mutta ikävä kyllä näköni huononeminen ei tunnu pysähtyvän lainkaan ja sitä ennenhän leikkaukseen ei kannata lähteä. Voisin kuitenkin ottaa itseäni niskasta kiinni ja hankkia edes ne piilolinssit, joita olen vaatimattomasti viimeiset 13 vuotta suunnitellut... Olo ilman silmälaseja on jotenkin vapaampi ja mukavampi, senpä takia otan ne pois aina, kun mahdollista. Ikävä kyllä näköni on jo niin huono, että niitä tilaisuuksia ei usein tule. Ja vahvat miinuslinssit kaiken lisäksi pienentävät silmiä ja vääristävät silmänseutua aika ikävästi.

Viime kesänä kuvatessani itsestäni profiilikuvaa blogiin, koitin huvikseni ottaa pari ruutua ilman silmälaseja. Jos vaikka haluaisin esiintyä blogissa ilman silmälaseja? Kiinnostaako ketään silmälasipäinen muotibloggaaja? Ajatus siitä, että nainen on aina kauniimpi ilman silmälaseja taitaa olla juurtunut minuun aika syvään, vaikken muiden kohdalla myönnäkään niin ajattelevani. Vilkaisin kuvia ja hämmennyin todella siitä kuinka oudolta näytin kuvissa ilman lasejani. Kuka on tuo nuori tyttö? Näytänkö sittenkin enemmän itseltäni silmälasit päässä?

Tuota ajatus pyörittelin myös, kun olosuhteiden pakosta vietin torstaipäivän ilman silmälaseja. Aina, kun näin itseni peilistä (siis sen vähän mitä näin), ihmettelin miten haljulta ja valjulta voinkaan näyttää. Kuin suoraan sängystä repäistyltä. Sitähän tottapuhuen useimmiten olenkin. Mutta ilman meikin häivää ja tukka siinä kunnossa mihin se luonnostaan on kuivunut, silmälasit kyllä pelastavat paljon. Ne kehystävät kasvot, tuovat niihin ryhtiä, häivyttävät kuin ihmeen kaupalla tummat silmänaluset, pitävät aukinaiset hiukset pääosin poissa kasvoilta ja saavat koko lookin näyttämään jotenkin aikuisemmalta, hyvällä tavalla aikuisemmalta.

Hämmentävää, mutta minusta tuntuu, että olen vihdoin oppinut pitämään ulkonäöstäni silmälasien kanssa!

This week I spent almost a full day without my glasses. I was nearly blind. One of the temples just broke, needless to say I was majorly pissed off, the glasses were only two years old! Luckily I found an optician who was able to fix it the next day, but as I spent the day well into the afternoon without them, I couldn't help but reflect my thoughts on those things that are pretty much stuck to my nose.

When I got my first pair of glasses at the age of 13, or actually when I got the inevitable prescription for them, my first reaction was that I need to get contact lenses. No way I'll be seen in a pair of goggles! But I got the goggles anyway, it's not like I needed to wear them all the time, only occasionally to see to the board at school.

I still vividly remember the first time as I embarassedly took the glasses out of their case during class. I'd ended up with purple frames with the help of this young male optician that really seemed to know to his stuff, and I was most nervous about the reaction that such a bold color will get. To be fair, that purple was anything but bold. But back then I wasn't interested in my looks, my "style" was to be as invisible as possible, so any kind of purple felt very bold. I don't think anyone really paid any attention though.

As time went by, the glasses started to spend more time on my nose than in the case and by the end of junior high school, I'd become a full time spectacle wearer. And to this day, I've been one.

However, I've always felt that I'm more me without the glasses. When I look in the mirror at home, I look more like myself without the glasses.

That's also why I've ended up with discreet and not very overpowering frames. Before my last change of glasses, I was dreaming of thicker, bolder frames, because of how fabulous they look on others! But as I was trying on different frames, I started to lean towards the discreet ones. I don't want my face to scream "glasses!", they've always just been an obligatory nuisance for me.

I've dreamed of laser eye surgery to get rid of them, but unfortunately my sight doesn't seem to stop worsening, so the surgery is still out of question. Perhaps I'd finally need to get those contact lenses though, those that Ive been meaning to get for the last 13 years... I just feel more free and comfortable without glasses, which is why I take them off every chance I get. And that's not often, cause unfortunately my sight is really bad. And strong minus lenses also make your eyes look smaller and distort the whole area around the eyes.

As I took profile photos for this blog last summer, I also decided to take a few without the glasses. What if I'd want to appear without glasses in the blog? Would anyone be interested in a fashion blogger with goggles anyway? I guess that's how deep ingraned the thought of a woman always being more beautiful without glasses is in me, although I don't admit to thinking that about anyone else. I took a look at the photos and I was quite taken aback by how unfamiliar I looked without my glasses. Who is that young girl? What if I actually do look more like myself with my glasses on?

That thought kept playing in my head on Thursday as I had to go without glasses due to the unfortunate circumstances. Every time I saw myself in the mirror (well, the little that I could see), I kept wondering about how bland and hollow I looked. Like straight out of bed. Truth be told, that's how I am most of the time anyway. But even without a trace of make-up and my hair in the shape it's happened to air dry to, the glasses do help a lot. They frame the face, give it more definition, hide the dark circles by some miracle, keep the open hair mostly away from the face and make the whole look somehow more grown-up, in a good way.

Amazingly, I feel as though I've finally learned to love the way I look in glasses!

Ladylike in burgundy

Näin viime vuoden syksyllä jossain päin blogimaailmaa inspiraatiokuvan, jossa oli yhdistetty violetit housut ja viininpunainen neule (tai toisinpäin) ja kuva jäi kummittelemaan mieleeni. Sovittelinkin kyseistä yhdistelmää, mutta tulin siihen tulokseen, ettei minulta löytynyt tarpeeksi erisävyisiä vaatekappaleita siihen. En nimittäin syty lainkaan päästä varpaisiin yhteen väriin pukeutumiselle, joten tarpeeksi suuri sävyero oli avain yhdistelmän toimivuuteen. No, muutama päivä sitten teki mieli vähän repäistä ja ajattelin, että hiiteen sävyerot, nyt kokeilen sitä viininpunaista ja violettia. Asua terästi mustat asusteet ja päivän vanhat kiharat sitaisin sivuponnarille.

I saw an inspiration photo somewhere in the blogosphere last autumn where a woman was wearing purple jeans and a burgundy sweater (or the other way round) and that image stuck to my mind. I tried it in front of the mirror too, but I just didn't seem to own garments that had enough of a contrast in terms of hues. I'm not a big fan of dressing in the same color from head to toe, so a big enough contrast was the key to making it work. Well, a few days ago, I felt like wearing something different and just thought to hell with contrasts, I'm gonna try that burgundy and purple anyway. Black accessories brought some contrast though. The sideponytail is my go-to hairdo for second day curls.


Olo oli tässä asussa supernaisellinen, värimaailma ja kampaus sen kai tekivät. Pidin asusta todella paljon ja ihailen naisellista tyyliä, mutta olo tuntui samaan aikaan vähän oudolta. Vaikka käytänkin korkokenkiä ja rakastan kauniita asioita, olen silti sisimmässäni yhä se huppareihin pukeutuva poikatyttö teiniajoiltani ja tämä naisellisuuden määrä oli kenties hieman liikaa tuntuakseen täysin omalta.

I felt superfeminine in this outfit, it was probably the color scheme and the hair that did it. I really liked the outfit and I admire feminine style, but at the same time I felt a bit strange. Even though I wear high heels and love pretty things, inside I'm still that tomboy in hoodies from my teenage years and this amount of femininity was maybe a bit too much to feel like I completely owned it.


Muutenkin muoti aiheuttaa välillä minussa ristiriitaisia ajatuksia. Nautin pukeutumisesta oikeasti todella paljon, se piristää arkea ja esteetikko olen aina ollut, mutta toisaalta mietin joskus, että onko tässä mitään järkeä? Miettiä niin paljon vaatteita, etsiä jatkuvasti jotain uutta, käyttää niin paljon aikaa ulkoisiin asioihin, vaikka sisäiset asiat ovat ne millä oikeasti on merkitystä? Mutta toisaalta, tarvitseeko kaikessa ollakaan järkeä? Jos se tuntuu hyvältä ja tuo aidosti iloa elämään, niin go for it! En sitä paitsi tuntisi oloani enää kotoisaksi siinä hupparissa. Nykyinen tyylini on ehdottomasti enemmän minua, vaikkei se välttämättä kerrokaan siitä mitä pääni sisällä liikkuu. Eikä sen tarvitsekaan, ristiriidat tekevät elämästä mielenkiintoisen. Mielenkiintoista viikkoa teille!

Fashion does generate some contradictory thoughts in me anyway. I really love to dress up, it cheers me up and I've always enjoyed aesthetics, but sometimes I catch myself thinking whether there's any sense in it all? To think about clothes so much, to always look for something new, to spend so much time on external things when it really is the internal things that count? But on the other hand, does everything need to make sense? If it feels good and brings joy, then go for it! And I wouldn't feel like myself in that hoodie anymore either. The style that I have now is definitely more me even though it might not tell a whole lot about what's inside my head. And it doesn't need to either, contradictions make life interesting. I wish you an interesting week!

Farewell to summer shoes

Järjestin hiljattain kenkäni uuteen uskoon. Kesäkengät – sandaalit, balleriinat ja avokkaat – työnsin peremmälle ja etualalle taas otin saappaat ja nilkkurit, jätinpä toiveikkaana parit tummat avokkaatkin eturiviin. Siinä kenkälaatikoihin kurkkiessani tuli kauhean haikea olo. Törmäsin niin moniin kauniisiin pareihin, joita en ehtinyt käyttää kesän aikana läheskään tarpeeksi. Ylimmän kuvan hauskat korkkarit flirttailevalla rusettikoristeella ostin tammikuussa alennusmyynnistä ja haaveilin niillä sipsuttelusta koko pitkän kevättalven. Käytin niitä kerran. Alemman kuvan värikkäät colorblock-balleriinat olivat jalassa parikin kertaa alkukesästä, mutta kesäkuun jälkeen ne unohtuivat täysin. Ja näitähän riittää. Kesä on vaan niin lyhyt ja sitä vaan jumiutuu niihin tiettyihin suosikkipareihin. Ja tietysti useimmiten tulee valittua sellainen pari, josta voi olla varma, ettei se hankaa tai purista tai lonksu kuten avokkailla valitettavan usein on tapana...

I recently re-organized my shoes for the upcoming season. I pushed the summer shoes – sandals, ballerinas and pumps – to the back for the boots and booties to take over the front, leaving a couple of pairs of dark pumps within reach too, just in case. As I peeked into shoe box after shoe box, I started to feel blue. I found so many beautiful pairs that I didn't wear even nearly enough during the summer. The navy pumps in the first photo, with the flirty bow at the back, were bought from the sales in January and all winter I dreamed of wearing them. I wore them once. As for the stunning colorblock ballerinas below, I wore them a couple of times early summer, but after June I completely forgot about them. And there's many more. Summer is just so short and you get too accustomed to wearing the same favorites over and over again. And of course you usually pick the pair that you know definitely won't cause any blisters or discomfort as pumps too often tend to do...


Samalla tein vähän laskelmia ja päädyin siihen tulokseen, että olen onnistunut keräämään kenkäkokoelman, josta noin 80% voin käyttää vain suunnilleen 35% vuodesta. Hupsista, nyt ei ole kyllä prosentit ihan kohdillaan. Tästä voimme hieman kärjistettynä päätellä, että a) Suomessa on aivan liian lyhyt kesä, ja b) talvikengät ovat niin tylsiä, ettei niitä tule ostettua kuin ne pakolliset. A-kohdasta olen aina ollut samaa mieltä, mutta entäs kohta b? Niin, miksihän talvikengät eivät saa sydäntäni pamppailemaan samaan tahtiin kuin kesäiset serkkunsa? Tiedän kyllä. Sirot kengät tuntuvat olevan kiven alla ja värit loistavat poissaolollaan. Enpä loskakeleillä tosin paljon muuta edes uskaltaisi käyttää kuin sitä mustaa pintanahkaa. Haikeana katselen tätä väriloistoa ja valmistaudun kohtaamaan kuukausien kenkäkaamoksen, kun valittavana on mustaa, mustaa ja mustaa.

I couldn't help making some calculations and I came into the conclusion that I've managed to build a shoe collection of which 80% of can only be worn for 35% of the year. Oops, that doesn't sound quite right. From this we can only make the following observations; a) the Finnish summer is way too short and b) wintershoes are so boring that I only buy them when I must. Well, I've never doubted the a-point, but what about b? Indeed, why do winter shoes never make my heart skip a beat like their summery cousins do? I know. It's the lack of color and usually a somewhat clumsier silhouette. Not that I'd dare to risk ruining my shoes by wearing much else than black calf leather when there's sleet or snow on the ground. I can only longingly gaze at this vibrant bunch and prepare myself for the long dark period where the shoes to choose from are black, black and black.


Hei hei ihanat kesäkenkäni, tervemenoa talviunille ja nähdään taas toukokuussa! *snif*

Goodbye my lovely summer shoes, have a good rest and see you again in May! *sigh*

Thoughts on trends and sweatshirts

Muutama viikko sitten tutustuessani lähi-H&M:n syystarjontaan, nappasin spontaanisti sovituskoppiin mukaan pari collegepaitaa pitsisomisteisella yläosalla. Sovitettuani paitoja huokasin oikeastaan helpotuksesta, kun en pitänyt siitä miltä ne päälläni näyttivät, en nimittäin ole kokenut tätä meneillään olevaa collegetrendiä ihan omakseni. Jokin siinä kuitenkin kiehtoo, muutenhan olisin sujuvasti ohittanut rekillä roikkuvat colleget täysin. Viikko sitten samaisessa liikkeessä tulin taas poimineeksi yhden collegen sovitettavaksi, tällä kertaa helmikirjaillun. Ja mitä vielä, se onnetonhan näytti tosi kivalta päällä! Sinne se silti sai jäädä, ainakin toistaiseksi...

A few weeks ago as I was checking out the fall styles at H&M, I spontaneously grabbed a couple of sweatshirts with lace on the neckline to the fitting room. I was actually relieved when I didn't like the way they looked on me, I've not really been feeling the whole sweatshirt trend. But there's still something intruguing about it, otherwise I would have just passed those sweatshirts without a second look. A week ago at the same store I tried on another sweatshirt, this time with beaded embroidery. And surprisingly the damn thing actually looked really nice on! I still left it at the store, at least for now...

College-episodi sai minut pohtimaan trendejä ja suhtautumiseni niihin on aika ristiriitainen. Olen aina vierastanut ajatusmaailmaa, jossa tietoisesti ostetaan vaate vain yhtä sesonkia tai mahdollisesti jopa vain yhtä käyttökertaa varten. Luulisin ja toivoisin, ettei tämä ole kovin yleistä, mutta tällaiseenkin ajatteluun olen törmännyt. Vaikken itsekään osta niitä perusvarmoja klassikoita, punnitsen silti aina uutta ostaessani uskonko käyttäväni kyseistä vaatetta ilolla vielä vuosienkin päästä. En vain pystyisi marssimaan kassalle ajatellen, että tässäpä täksi syksyksi kiva, trendikäs paita, jonka voin kyllästyttyäni heittää kirppiskasaan tai vaatekeräyslootaan... Olen sitä paitsi toivottoman huono luopumaan yhtään mistään enkä silti halua ylimääräistä tavaraa ympärilleni, joten senkin vuoksi helpointa on tehdä tiukka karsinta jo kaupassa.

Voisinko siis ostaa vaatteen, jolle olisin vielä vuosi sitten sanonut ehdottomasti ei, mutta joka yhtäkkiä onkin muuttunut erittäin kiehtovaksi? Haluasinko käyttää sellaista vaatetta vielä vuoden tai kahden päästä? Toisaalta olen viime vuosina muuttunut tyyliltäni kokeilevammaksi ja rohkeammaksi ja iän karttuessa (saahan 26-vuotiaana jo sanoa näin?) en enää jaksa ottaa tyyliäni kovin vakavasti. Ei ole oikeaa ja väärää, oikea on se mikä hyvältä tuntuu. Eli ehkä vaate voisi omassa vaatekaapissa toimia vielä siinäkin vaiheessa, kun muotimaailma on jo siirtynyt eteenpäin? Ja siinä missä tykästyn asioihin välillä nopeastikin, liike toiseen suuntaan ei ole yhtä nopeaa eli jos kerran jostain pidän, todennäköisesti pidän siitä vielä pitkään.

Kollaasin kaksi ensimmäistä svetaria lienevät jo tuttuja kaikille muotia seuraaville, niin valtaisan suosion Kenzon tiikeri ja Karssenin Crème De La Crème ovat saavuttaneet. Itse en ole hittikaksikolle lämmennyt ja vähän mietityttää mitä merkkiä huutaville printticollegeille tapahtuu trendin laannuttua, vieläkö niitä parin vuoden päästä käytetään? Kolmas paita on se H&M:ssä viimeksi sovittamani yksilö. Aavistuksen verran violettiin taittava harmaa ja pieni bling ovat hyvinkin minua ja miellyttäisivät paidassa kuin paidassa. Ehkä väri ja kirjailut ovatkin tässä se juttu ja se, että ne sattuvat olemaan trendikkäässä collegessa olisi vain pieni bonus. Onneksi tunnen harvoin tarvetta ostaa mitään juuri nyt, joten voin rauhassa odotella ja kuulostella vieläkö college jatkaa kutsuhuutojaan.

This got me thinking about trends and how I feel quite torn about them. Consciously buying a garment to only wear it for one season or even just once feels very foreign to me. I hope and I think that it isn't very common, but I've certainly come across that way of thinking. Even though I don't buy those safe classics myself, every time I make a purchase I always consider whether I still want to wear it with joy a few years down the line. I just couldn't buy anything thinking that here's a nice, trendy garment for the season that I can sell or donate when I get bored of it... I'm also completely useless at getting rid of anything, but don't want any extra stuff around me either, so it's easier for me to make the strict elimination at the store.

So could I buy something that would have been a definite no a year ago, but that I suddenly feel very attracted to? Would I still want to wear such garment in a year or two? My style has evolved into a more experimental and bold direction in the last few years and as I get older (is it already okay to say so at 26?), I've started to not take my style that seriously anymore. There's no right or wrong, whatever feels right is right. So maybe the garment could work in my wardrobe even when the fashion world has moved on? And though sometimes I may fall for things very fast, falling out doesn't happen as fast, so once I like something, I'll probably like it for a long time.

Everyone that follows fashion already knows the first two sweatshirts in the picture, that's how immensely popular Kenzo's tiger and Karssen's Crème De La Crème have become. I haven't really warmed up to them and I can't help thinking what will happen to those brand-screaming print sweatshirts as the trend wears off, will they still be worn in a few years? The third shirt is the latest one I tried on at H&M. The slightly purplish grey and a bit of bling are very me and I'd like them in any shirt. Maybe the thing about it is indeed the color and the embroidery and those happening to come in a the trendy sweatshirt package is just a bonus. Luckily I rarely feel the need to buy anything just now, so I can play the waiting game and see if the sweatshirt will keep on calling my name.