Earthy tones

Maanantaina vielä fiilistelin sadetta eikä syksy tuntunut ollenkaan pahalta, tänään päällimmäinen sääajatus oli "tää ei ole enää kivaa". Siis tämä luihin ja ytimiin menevä kylmyys, brrr! Eilen lähdin vanhasta tottumuksesta liikkeelle nahkatakissa ja se oli ilmiselvä vikatikki. Tänä aamuna pohdin jo vakavasti saappaita ja villakangastakkia, mutta päädyin kuitenkin nilkkureihin ja parkaan, joissa pärjäsin jotenkuten. Ja kashmirneuleeseen - tämähän on oikeastaan kuin lämpimämpi uusintaversio viikon takaisesta! Vaaleanpunainen pikkulaukkukin keikkuu yhä sitkeästi olalla. Ostohetkellä ajattelin sen olevan enemmänkin kesälaukku, mutta viime viikkojen tehokäytöstä päätellen se on myös ilmiselvä syyslaukku. Jotenkin nämä maanläheiset sävyt maistuvat entistä paremmilta, kun asuun saa ujutettua ripauksen väriä!

On Monday I was in love with the rain and autumn didn't feel quite that bad at all, today my upmost weather thought was "this is not fun anymore". Cause it's gotten so freaking cold here all of a sudden! Yesterday I wore a leather jacket just like I'm used to recently and almost froze. This morning I was already contemplating a wool coat and boots, but ended up going for a parka and booties instead. And the cashmere sweater - this is pretty much like a colder weather alternative to my outfit a week ago! Even the small dusty pink bag remains. When I bought it, I thought it'd be more of a summer bag, but judging by how much I've been using for the past few weeks, it makes an awesome autumn bag as well. Somehow a little dab of colour makes earthy neutrals feel even better!

H&M sweater // Mango jeans & coat // O.I.S. shoes // Urbancode bag

Sateesta ja sen kauneudesta

Onko sade jotain mitä pitäisi vihata? Välillä tuntuu siltä, kun kuuntelee miten kaikki ympärillä valittavat sateesta. Syyllistyn siihen itsekin, se sateinen kesäkuu ainakin oli jostain syvältä!

Mutta totta puhuen, pidän sateesta. Sateessa on jotain rauhoittavaa. Varsinkin silloin, kun voi istua sisällä lämpimässä, hämyisässä valaistuksessa, kuuntelemassa sateen ropinaa ikkunoihin. Kun pääsee sadesäässä kotiin ja saa vaihtaa päälle kuivat vaatteet. Puhumattakaan miten hyvältä tuntuu käpertyä untuvapeiton alle yöpuulle sateen rummuttaessa ikkunalautaa.

Tapasin sanoa, että pidän sateesta siksi, koska silloin sää tuntuu vastaavan mielenlaatuani. Enää en ole ihan niin synkkä, vaikka tietty melankolia luonteeseeni tulee varmasti kuulumaan aina. Enkä edes halua luopua siitä kokonaan, a certain darkness is needed to see the stars.

Sade sopii hyvin introverteille kotihiirille. Sateella voi hyvällä omallatunnolla pysytellä neljän seinän sisällä, syventyen kirjoihin, blogeihin, kuvien käsittelyyn, kuka mihinkin. Kesähelteellä ja auringonpaisteella koneella kököttäessä tulee melkein syyllinen olo. Rakastan kesää ja usein en kesäpäivänä osaa asettua aloilleni kunnes olen tehnyt sen iltapäiväkävelyn auringossa. Silloinkin, kun ei yhtään huvittaisi. Sade antaa luvan vain olla.

Sade on myös kaunista. Vaikka taivas onkin harmaa, maailma näyttää levolliselta. Ei ole voimakkaita kontrasteja, ei vahvoja varjoja. Kostuneilla pinnoilla ja lätäköissä on kauniita heijastuksia, katuvalot erottuvat voimakkaammin. Olen aina rakastanut sateella otettuja valokuvia, etenkin kaupunkikuvia. Sateen kastelemassa kaupungissa on vaan jotain niin kaunista. Sateinen Aleksanterinkatu hämärän laskeutuessa, kaupungin valot, sateenvarjojen alla kotiin kiiruhtavat ihmiset, oijoi. Tai sateinen Lontoo? Aijai. Harmikseni en keksinyt arkistoistani tähän yhtään sadekaupunkikuvaa. Lumipyryä olisi kyllä löytynyt.

Mutta ei, lumipyryistä en tykkää. Mutta sade, sade on ♥

Don't you feel like rain is something that should be hated? Cause all you ever hear is people around you complaining about the rain. Guilty as charged, that rainy June absolutely sucked!

But to be honest, I quite like the rain. There's something very soothing about it. Especially when you can just sit inside where it's warm, with dim lights, listening to the rain drops on the windows. When you finally get home from the rain and get to change into dry clothes. Not to mention the moment you get to curl up under your down blanket at night whilst the sound of rain transports you into dreamland.

I used to say that I like rain, because it matches with how I feel inside. Luckily my mind's not in that dark of a place anymore, though I doubt the darkness will ever leave me completely. I don't want it to either, a certain darkness is needed to see the stars. God, I love that quote!

The rain is perfect for introverts and homebodies. When it's raining, you can stay inside without feeling bad about it. Immersing yourself in books, blogs, photo editing, whatever takes your fancy. Whereas in the summer sunshine, you almost feel guilty for sitting at home in front of your laptop. I love summer and often I can't quite settle down at home before I've made my little afternoon stroll in the sun. Even when I don't feel like it. Rain allows you to just be.

Rain is also beautiful. The sky might be grey, but the world looks peaceful. No stark contrasts, no strong shadows. Damp surfaces and rain puddles are full of beautiful reflections, the street lights shine even brighter. I've always loved rainy photos, especially in the city. There's just something immensely beautiful about rainy cities. Rainy dusk in Helsinki, with the citylights and people rushing home under their umbrellas, the sole thought makes my heart sing! What about rainy London? Not a rare occurence, but oh-so-beautiful! Unfortunately and shockingly I don't think I've got a rainy city photos in my archives to add to this. Only blizzards.

But no, I don't like blizzards. But rain, rain is ♥

My signature look + what's yours?

Löysin jo kauan sitten mielenkiintoisen Into Mind -blogin, joka käsittelee oman tyylin määrittämistä sekä toimivan ja minimalistisen vaatekaapin kokoamista. Ikävä kyllä välilehdeltä toiselle salamannopeudella seikkaileva netti-ADHD-mieleni ei ole vielä jaksanut kunnolla syventyä sivuston tutkimiseen, mutta edellisen kerran siellä haahuillessani mieleeni jäi signature look -konsepti. Mikähän olisi termin suomenkielinen vastine? Englanniksi se on aika yksiselitteinen ja Into Mind -sivustolla se määritellään näin (vapaasti suomennettuna):

"Signature lookisi (tai univormusi) on henkilökohtaisen tyylisi lippulaiva. Sen tulisi edustaa tyylisi ydintä, sen keskeisimpiä elementtejä, kiteytettynä yhteen asuun. Signature lookisi on se asu, jonka muut kuvittelevat päällesi ajatellessaan sinua, ja se yksi ja ainoa asusi mikäli olisit sarjakuva- tai satuhahmo."

Tämä ajatus resonoi heti. Mutta oman tyylin kiteyttäminen yhteen asuun tuntui suorastaan mahdottomalta tehtävältä. Sivustolla on kyllä kattavat ohjeet siihenkin, mutta kun se netti-ADHD-mieli... Niinpä ajatus jäi. Kunnes jokunen päivä taaksepäin, ties kuinka monetta kertaa parin viikon sisään, kiskoin jälleen ylleni suosikkifarkkuni ja mietin olisiko jo syytä kokeilla jotain muuta sen sijaan, että toistaisin itseäni päivästä toiseen.

Siinä hetkessä sen tajusin; ehkä tämä on nyt se minun signature lookini? Kaikessa yksinkertaisuudessaan ja tavallisuudessaan. Farkut, avokkaat ja paita. Päälle vielä nahkatakki tai bleiseri, jos on tarvis. Voilá! Ja yhtäkkiä kaikki tuntui niin selkeältä...

En itse ajattelisi signature lookia edes niin rajoitettuna kuin Into Mindissa. Minulle se on se tietty silhuetti ja se tietty tasapaino värimaailmassa. Pillifarkut ja aavistuksen verran väljä ja lyhyehkö paita. Alaosa tummempi, useimmiten tumman- tai keskisinistä kulutettua denimiä, yläosa vaaleampi ja pehmeän sävyinen, jottei kalkkilaivan kapteeni näyttäisi entistäkin kalpeammalta. Aina ripaus väriä, mustaa yleensä vain nahka-asusteissa. Korkeakorkoiset, pelkistetyt avokkaat ja laukku rennosti olalla, muuten ei juurikaan asusteita tai koruja.

Toisaalta sisäinen eksentrikkoni huutaa, että pitäisihän siinä signature lookissa olla jotain erikoista. En voi olla miettimättä olenko tosiaan näin tylsä ja persoonaton pukeutuja, jos signature lookini on käytännössä katsoen sama kuin noin joka toisella vastaantulijalla? Mutta toisaalta, farkuissa, avokkaissa ja paidassa minun on hyvä olla. Pidän siitä mitä näen peilistä ja olo on sopivan kotoisa. Miksipä siis ei?

Tietenkin signature look kehittyy vuosien varrella ja elää myös esimerkiksi vuodenaikojen mukaan. Talvella avokkaat vaihtuvat saappaiksi, nahkatakki villakangastakiksi, paita t-paidasta neuleeseen. Se, että sinulla on signature look ei rajoita sinua vain tähän yhteen asuun tai asukonseptiin, mutta antaa tyylille jonkinlaisen rungon ja perustan. Jonka pohjalta rakentaa sitä toimivaa vaatekaappia ja luovia loputtomassa muotiviidakossa.

Into Mind lähestyy signature lookin määrittämistä mood boardin kautta, ilman oman olemassa olevan vaatekaapin asettamia suuntaviivoja. Minä taas kysyisin: "Minkä asun puet päällesi, kun 'ei ole mitään päällepantavaa', mutta haluat näyttää mahdollisimman itseltäsi sekä tuntea olosi mukavaksi ja itsevarmaksi?" Toisaalta voisi olla kiinnostavaa kasata myös se mood board ja katsoa päätyisinkö sitä kautta samaan lookiin vai löytäisinkö itsestäni ja mieltymyksistäni jotain ihan uutta?

Mikä on sinun signature lookisi?

It's been a while since I stumbled upon this very interesting blog about defining your style and building a functional and minimalistic wardrobe, called Into Mind. Unfortunately my online ADHD mind that's constantly jumping back and forth between a million tabs hasn't allowed me to dive deeper into it yet, but on my last visit there I came across the concept of signature style. It's pretty self-explainatory, but here's how Into Mind defines it:

"Your signature look (or uniform) is the flagship look of your own personal style. It should represent its core elements, the essence of your style, all in one outfit. Your signature look is the outfit people picture you wearing when they think of you, and your one and only look if you were a cartoon/fairytale/pixar character."

This is something that resonated with me straight away. But to encapsulate my style into one outfit seemed like mission impossible. Into Mind offers an in-depth guide into this, but again that online ADHD mind of mine... However, one morning recently as I was squeezing myself into my favorite pair of skinny jeans for about the millionth time in the past two weeks, wondering whether it'd be time to change it up, it hit me.

Maybe this is my signature look? In all it's simple and ordinary glory. Jeans, pumps and a tee or a blouse. Topped with a leather jacket or a blazer if needed. Voilá! And suddenly it all made sense...

I would even leave a little more room for my signature look than Into Mind does. For me it's just a certain silhouette and a certain balance in the colorscheme. Skinny jeans and a slightly loose, shortish top. Darker bottom, usually mid to dark blue washed denim, and a lighter top in a soft shade to not make me look even paler than usual. Always with a sprinkle of color, black usually only in accessories and leather items. High heeled pumps and fairly relaxed shoulder bag with minimal other accessories or jewellery.

I can hear my inner eccentric screaming for something extraordinary to add to my signature look. I also can't help thinking if I'm really that boring and unoriginal that my signature look is the same as just about every second person's? But I love it in jeans, pumps and a tee. I like what I see in the mirror and feel very comfy, so why not?

Of course your signature look evolves over time and with seasons too. In the winter I trade my pumps for boots, leather jackets for wool coats, t-shirts for jumpers. Having a signature look doesn't limit you to only that one outfit nor outfit concept, but gives your style a foundation and a frame. From which you can continue building a functional wardrobe and navigating through the endless waves of fashion.

Whereas Into Mind creates your signature look based on a mood board, I would simply ask the question: "What's the outfit you choose to wear on a I've-got-nothing-to-wear day when you just want to look very you while feeling comfortable and confident?" Though I'm sure it'd also be interesting to try the mood board approach to see if I'd end up with the same result or if I'd find something completely new about myself and my preferences!

What is your signature look?

Mint fall

Sään päivittely alkaa mennä jo vähän toistoksi, mutta on tämä lämpö vaan niin mahtavaa! Olen jo melkein unohtanut, että nythän on syksy ja ne perinteiset syysvärit ovat tosiaan jääneet vähän vähemmälle. Tämän asun olisi värien puolesta voinut sijoittaa jonnekin kevääseen, vai mitä? Vuodenvaihteessa alennusmyynnistä löytämäni mintunvihreä mokkatakki (aitoa nahkaa ja 27€, en vieläkään voi käsittää!!) jäi syystä tai toisesta kesällä surullisen vähälle käytölle, mutta muistui taas mieleen miettiessäni pastellien sopivan varmaan hyvin harmaiden avokkaiden kanssa. Jotenkin näin visioin ostohetkellä takkia käyttäväni, onneksi myöhäistä ei ollut vieläkään!

Ihanaa viikonloppua!

Ahhh, I know I'm getting a bit repetitive with my weather updates, but I just can't get over how amazing this unusually warm and sunny September weather is! I'm in Finland for crying out loud, it's normally so much worse! In fact I'm loving it so much that I've almost forgotten it's autumn and all the traditional autumn shades are sitting in the closet unused. This outfit could have just as well been from the spring, don't you think? This mint green suede jacket that I bought from the sales last December (27€ for genuine leather, still can't quite grasp it!!) didn't get enough wear this summer, I don't even know why and it makes me a bit sad. But then I realized how perfect it is with my new grey pumps. This is pretty much how I envisioned wearing it when I bought it, so luckily it still wasn't too late!

Have a lovely weekend!

Vero Moda jacket // H&M t-shirt & jeans // Zara shoes // Urbancode bag

Cashmere & denim

Nyt kun kerran sen kashmir-neuleen päälleni sain, en olekaan malttanut päästää siitä irti pariin päivään. Ja ai että, miten hyvin yhtäkkiä viihdynkin näissä yksinkertaisissa farkkuasuissa ja neutraaleissa sävyissä. Ja vaaleissa, ja pehmeissä. Näin kauniilla auringonpaisteella ei kyllä tummat ja murretut sävyt houkuttele lainkaan. Siihen synkkyyteen ehtii vajota ihan tarpeeksi seuraavan puolen vuoden aikana, joten aion nauttia vaaleudesta ja pehmeydestä niin kauan kuin aurinkoa ja lämpöä vaan riittää! Ja niitä vaaleita ja pehmeitä asuideoita...

Once I took the tags off that cashemere sweater, I haven't wanted to let go of it at all, so this has been my outfit for a couple of days already. I'm just really feeling these simple denim outfits and neutral shades right now. And light and soft shades. It just doesn't feel right to wear anything dark with constant sunshine like this! There's plenty of time for the dark during the next six months, so why not enjoy light as long as possible? That's what I'm gonna do for as long as the sunshine stays and I don't run out of light and soft outfit ideas...

H&M sweater // Mango jeans & jacket // Zara shoes // Urbancode bag

Takinkääntöä kashmir-neuleessa?

Pitääkö bloggaajan elää kuten opettaa? Kirjoitin keväällä "5 kysymystä, jotka kysyn itseltäni ennen kuin ostan" postauksen, joka on ollut yksi blogini pidetyimmistä ja luetuimmista. (Ja josta sain taas hiljattain mieltä lämmittävää palautetta, kiitos Preferita ja kommentoijat!) Toki pyörittelin näitä mietteitä mielessäni ennen postauksen kirjoittamistakin, enhän muuten sitä olisi kirjoittanut, mutta ihan niin konkreettista viiden kohdan muistilistaa en ollut sovituskopissa kuitenkaan varsinaisesti käynyt läpi. Ajatusten kirjoittaminen ylös usein selkiyttää niitä entisestään ja aina postauksen kirjoittamisesta lähtien ovat kirjoittamani sanat kummitelleet ostoksilla mielessäni tuon tuostakin. Aiheuttiko tämä nyt sen 'vau'-fiiliksen? Onhan tämä vähän turhan pitkä, kirjoitinhan siihen postaukseenkin kuinka liian pitkää/lyhyttä, tiukkaa/väljää, yms. ei kannata ostaa, vaan pitäisi odottaa sitä täydellistä. Tokihan jos moisia "ohjeita" internetin ihmemaailmaan viljelen, on minun parasta pitäytyä niissä itsekin. Ja hyvä niin, (virhe)ostokset ovat vähentyneet entisestään. Ja toisaalta turha vatvominenkin on hieman vähentynyt; jos vaate kerta on selkeästi 'vau' ja sopivassa hintaluokassa, miksi kiusaisin itseäni viikkokausia juupas-eipäs leikillä?

Should a blogger practise what she preaches? In April I wrote a post "5 questions I ask myself before purchasing", which has been one of my most read and liked posts of all time. The questions were absolutely genuine though I can say I'd never had such a concrete five point checklist to go through in the fitting room before. But as always, writing my thoughts down made them even more clear and ever since that post I've had my own words echoing around my head everytime I've been shopping. Hauting me even. Did this really make me go 'wow'? This is a bit too long, didn't I say that if it's too long/short, tight/loose, etc. it should stay in the store while you keep searching for the perfect one. If you've got the guts to push such advice into the interwebs, then the least you can do is stick to it yourself. And it's all good, I've been making even less (bad) purchases. And on the other hand, I've also managed to shed some of the useless procrastination from the process; if it's a clear "wow" and in my budget, then why should I put myself through weeks of to-buy-or-not-to-buy agony?

Mutta eihän kukaan meistä ole täydellinen, ei edes hillityn hallitun kuvan itsestään antanut bloggaaja. Henkkamaukan paketista paljastuneen kashmir-neuleen kohdalla ensimmäinen reaktio oli pettymys. Liian pitkä, ei tarpeeksi väljä, alareunan resori ei oikein toimi - palautukseen! Viikon verran neule nökötti pussissaan yöpöydän kulmalla muistuttamassa, että sitä pitäisi sovittaa vielä kerran ja viedä sitten palautukseen. Sovittaa vielä kerran, jaa että miksi? No, en tiedä, mutta kun sen vielä kerran sovituksen aika koitti, totesin neuleen olevankin aika kiva, kun helmaa vähän laskostelee. Periaatteessa vaatteet, joita pitää erityisesti asetella eivät mielestäni ole mistään kotoisin, niissä harvoin on varma olo, kun koko ajan pitää huolehtia pysyykö se kuten sen asettelit. Mutta onhan tämä niin pehmoinenkin. Värikin on kaunis ja juuri niitä kaipaamiani sävyjä. Ja vilukissalle tuli sovittaessa jopa lämmin. Selässä oleva saumakin on kiva yksityiskohta (ja minkä bootyn tuo laskostetun neuleen ja täydellisesti istuvien farkkujen yhdistelmä luokaan, hih). Mistä muualta löytäisin edes puoliksi yhtä hyvän kashmir-neuleen alle sadan euron? Alennuskoodin kera tämän hinta jäi alle kuuteenkymppiin. Joka sekin on penninvenyttäjälle neuleesta paljon, mutten toisaalta akryylineuleitakaan suostu ostamaan ja neuleiden kohdalla minulla on vaatekaapissa täten lähes ammottava aukko.

Neule sai jäädä.

Jotten ihan tekopyhäksi heittäytyisi, pitäisiköhän listaan nyt lisätä jonkinlainen kuutoskohta; "Oletko ehdottoman varma, että vaate tulee käyttöön ja tarpeeseen, vaikkei täyttänytkään kaikkia aiempia kohtia?". Tai ehkä sittenkin vain vastuuvapauslauseke; "oikeudet ajoittaisiin muutoksiin bloggaajan ostopäätöksentekoprosessissa pidätetään"!

But no one's perfect, right? Not even the seemingly calm and collected blogger. When I tried on this cashmere sweater I'd ordered from H&M, my initial reaction was disappointment. Too long, not loose enough -> return! It then spent a week in it's plastic bag on the edge of my bedside table, waiting for that last fitting before taking it back. Why would it need a last fitting? Well, who knows, but when it was time for that last fitting, I actually realized it's quite cute when you turn the hem a little bit. In theory I think that clothes that need to be adjusted every time you wear them kinda suck, you rarely feel confident in them, cause you're always worrying about if it stays in place like you want it to. But this sweater is sooo soft. The shade is so pretty and exactly what I wanted. And as someone who's always cold, I even felt quite warm when I was trying it on. And I love the seam on the back (not to mention the booty the combination of perfectly fitting jeans and the folded sweater creates, haha)! Where else could I find even half as good of a cashmere sweater for under a hundred euros? With a discount code, this was a tad under 60€. Which is a lot for a sweater for a penny pincher like me, but on the other hand I refuse to buy acrylic and therefore I've got a gaping hole in my closet when it comes to sweaters.

The sweater got to stay.

Now to not be a complete hypocrite, should I add a sixth point to the list; "Are you absolutely sure that you will use the garment anyway although it didn't check all the previous boxes?". Or maybe just add a disclaimer; "The blogger reserves the right to temporary changes in her decision making process at any given time"!

Casual Sunday in beige and pink

On meillä kyllä mahtava syksy, kun syyskuun puolivälissä tarkenee vielä puolipitkillä hihoilla! Päivän asu oli juuri niin huoleton kuin sunnuntaihin sopiikin ja vaikka se oli jälleen sarjaa "kunhan nyt jotain heitin päälle", niin siinä sarjassa mielestäni harvinaisen onnistunut. Tykästyin aikalailla tähän sävymaailmaan, beigen ja vaaleanpunaisen yhdistelmään. Ja denimhän nyt sopii mihin vaan!

Tästä paidasta tulee aina mieleen blogini alkutaival, paita nimittäin esiintyi ihan ihkaensimmäisessä postauksessani eikä oikeastaan mihinkään muuhun vaatteeseeni liity yhtä vahvoja blogimuistoja. Oli muuten hauska palata lukemaan postausta, josta kaikki lähti. Sieltä löytyy tämän paidan tarina, mutta viimeisestä kappaleesta myös pieni lista "tavoitteistani" ja yllätyksekseni koen kyllä jokaisen kohdan ainakin jossain määrin toteutuneen. Saamieni ihanien kommenttien perusteella jopa sen, että olen onnistunut ilahduttamaan blogillani muita ja siitä olen kyllä erityisen otettu, kiitos teille! Omalle kehitykselle on onneksi yhä rajattomasti tilaa ja juuri nyt mulla tuntuu olevan hyvä ote tähän hommaan!

What a wonderful fall we've having, can't believe it's mid-September and I can still wear short sleeves! Today's outfit was just perfectly relaxed for a casual Sunday and though it was one of those "just threw on the first things that came to mind" outfits, I ended up really liking it. Especially the beige and pink colorscheme. And denim too, but denim is like a neutral for me, it just goes with everything!

This sweater always reminds me of the very beginning of my blog, it was featured in my first ever post and no other garment holds such strong blog related memories for me. It was quite strange to return to that first post now. It tells the story of this sweater, but more importantly, I'd also listed a few goals in the last paragraph and I'm so pleased to say that I feel like I've reached each and every one of them to some degree. Based on the lovely comments I've received, even the one about bringing a little bit of joy to others, which makes me feel very humble and blessed, so thank you! Luckily there's plenty of room still for me to improve and right now I'm feeling very on top of my game when it comes to this blog. And what a great feeling that is!

Part Two sweater (mum's old) // Mango jeans // Global Essentials shoes // Urbancode bag