Äh, kylläpä joskus on vaikeaa pullauttaa postausta ilmoille. Luonnoskansio täyttyy katkelmista ja ajatuksenpätkistä, mutta mikään ei tunnu muodostuvan valmiiksi kokonaisuudeksi asti. Mielessä on tuhat ja yksi ideaa, jotka eivät suurimmaksi osaksi liity lainkaan muotiin ja joita en vaan saa puettua sanoiksi niin kuin haluaisin. Eilen sain vain mojovan migreenin, kun yritin... Mutta blogi kaipaisi nyt muutakin kuin vain pintaa.
Syyskuussa olin vauhdissa. Ehkä huomasitkin, tein oman henkilökohtaisen bloggausennätykseni, 15 postausta kuukaudessa! Enkä myönnä edes tinkineeni laadusta, oli vaan jotenkin niin inspiroitunut ja luova olo, että hyvää juttua tuli helposti. Syyskuu itsessään sujui oikeastaan helposti. Tunsin itseni energiseksi ja innostuneeksi, ja kaikki vaan sujui paremmin kuin pitkään aikaan. Kiitos syyskuu, että olit ehkä kaunein syyskuu, jonka muistan!
Sitten tuli lokakuu ja nämä nuhjuiset harmaat päivät, joista puuttuu sekä piristävä aurinko että rauhoittava sade. Syysfiilis taisi viimein tavoittaa minut.
Elämä vaan alkaa tuntua raskaammalta sillä hetkellä, kun tajuaa, ettei mikään mitä puet päällesi pidä sinua tarpeeksi lämpimänä. Kun aamut vaihtuvat päiviin, mutta hämäryys vaan on ja pysyy. Kun tajuaa, ettei aurinko paistakaan joka aamu. Vauhti hidastuu, unentarve lisääntyy ja energia käy vähiin. Tervetuloa lokakuu ja alakulo.
Mutta samaan aikaan minut on näinä lokakuun iltoina täyttänyt kummallinen lämmin tunne sisältä. Lämmin tunne, jota en osaa sanoin kuvailla, mutta joka vaan on kaikki. Kuin se täydellisen biisin taika ensimmäisillä kuuntelukerroilla, kuin haikea tuulahdus jostain menneestä... Ja siihen kun lisätään vielä tunnelmallinen valaistus ja ehkä pari kynttilää, on ilta aika täydellinen.
Olen vähän kateellinen jenkeille, joilla koko syksy on täynnä jos jonkinmoista juhlaa - halloweenia, kiitospäivää ja viimein joulua. Älkää kertoko kenellekään, mutta alkukuusta tämän biisin sattumalta osuessa kohdalle iPodissani, mieleen tulvahti jouluinen fiilis ja spontaani ajatus; "Olisipa jo joulu!" Kehtaankohan edes sanoa moista ääneen, kun olen aina ollut pikemminkin se yrmy, joka ei ymmärrä miksi jouluhössötys pitää aloittaa niin aikaisin!
Hassua, että aloin kirjoittamaan alakulosta, mutta heti rykäistyäni ilmoille pienen joulusalaisuuteni, fiilis muuttuikin oikein hyväksi. Kiitos siis lokakuu, että olet vain yhden täyden kuukauden päässä joulukuusta! ;)
Gosh, how can it be so hard sometimes to get a blog post together? My drafts are filling up with random thoughts here and there, but nothing seems to come together to form something worth posting. There's a thousands ideas filling up my head, mostly nothing to do with fashion, but that I just can't seem to articulate into words like I'd want to. Yesterday I tried and only got a huge headache. But this blog needs more than just surface.
In September, I was on a roll. You might have noticed, I made my own personal blogging record of 15 posts a month! And it was not a case of quantity over quality, I just simply felt so inspired and creative that it came relatively easy. As came September as a whole. All month I was feeling very vibrant, upbeat and more on top of my game than I have for ages. Thank you September for being the most glorious September that I can remember!
Then came October and these gloomy grey days that lack both the warmth of the sun and the soothing rain. I think fall finally caught up on me.
Life starts feeling less easy the moment you realise that no matter what you choose to wear, you're never going to feel warm enough outdoors. When the dawns turns into days, but it still remains dark. When you realise that the sun actually doesn't shine every morning. Everything slows down, you need more sleep, your batteries are running low. Welcome the October slump.
But at the same time these October evenings fill me up with such warmth. A warmth that is impossible to put into words, but that is everything. Like the magic of that perfect song that makes your heart skip a beat and then catch your breath on the first few listens. Like a wistful breeze from the past. Nostalgy? Melancholy?
I'm a little jealous to the Americans and their holiday season. By this time, we could start putting fun decoration up, getting ready for Halloween with beautiful and uplifting orange hues. Then it'd be onto Thanksgiving and before you know it, it'd be December with Christmas just around the corner. Please don't tell anyone, but the other week Dream A Little Dream came on my iPod and suddenly I had these shivers down my spine accompanied with this warm tingly feeling and a spontaneous whisper "Goood, why can't it be Christmas already?" I feel a bit embarassed to say that out loud, cause I've always been the advocate of NOT starting the christmas fluff too early.
Funny how I started writing a post about how sloppy I feel at the moment and ended up feeling very good as soon as I muttered out my little christmas secret. So here's to October and to the fact that it's only one full month away from the Christmas month, yay!
Ai niin, se asu. Asulla ei sinänsä ole mitään tekemistä tämän tekstin kanssa ja se on itseasiassa kuvattu jo syyskuussa. Yhtenä niistä harvoista ei-niin-kivoista syyskuun päivistä, taisipa päivä olla koko syyskuun kylmin ja minulla oli ihan liian vähän vaatetta. Siinä hytistessä ei oikein asukuvistakaan tullut mitään ja hyllytin turhautuneena koko kuvat vain huomatakseni jälkikäteen, että eihän ne nyt kaikki ihan kelvottomia olleetkaan. Vaikkei ehkä kaikista imartelevimpiakaan, eivätkä tee oikeutta upealle takilleni, asun päätähdelle. Mutta ajattelin, että ehkä ne sopisivat tähän syystunnelmaan. Postauksesta tuli nyt vähän sillisalaattia, mutta lieneekö tuokaan silloin tällöin niin vaarallista? Palataan toivottavasti pian vähän selkeämpien ajatusten kera!
Oh, and the outfit. The accompanying outfit photos really have little to nothing to do with the text and they were actually taken in September, on one of the very few September days that didn't run so smoothly. Maybe it kinda embodies the October slump. It was also the coldest day of September and I didn't have even nearly enough clothes on. The light wasn't on my side either and the photos turned out a bit crap. Except for the first one, which I kinda like though it makes my leg look short and stumpy and doesn't give justice to my beautiful jacket at all. Thought I'd publish them anyway!
No comments :
Post a Comment