Rakastan tietokoneen äärellä hengailua! Luonnostelin tätä tekstiä läppärilläni eilen, lauantai-iltana, aurinko oli juuri laskenut enkä kyllä olisi halunnut olla missään muualla. Tämä on minun suosikkipaikkani.
Tuntuu, että tämä pitäisi sanoa jotenkin häpeillen tai anteeksipyydellen... Olen aina ollut vähän nörtti, vaikkei datailu todellakaan ollut mikään tyttöjen juttu ollessani kouluiässä. Mutta olen aina tykännyt puuhastella tietokoneella kaikenlaista luovaa. Kun saimme internetin kotiin, opettelin nopeasti HTML:n ja nettisivujen tekemisen. Siitä sitten siirryin Photoshopiin (tai Paint Shop Prohon, jolla silloin aloitin) ja tekemään grafiikoita. Nykyään keskityn lähinnä valokuviin ja niiden käsittelyyn. Ja bloggaamiseen tietty! Mutta se flow, johon pääsen kun minulla on läjä kuvia käsiteltävänä ja visio, on ihan parasta! Aika lentää, kaikki tuntuu niin luonnolliselta, vaivattomalta, ja olen läsnä hetkessä. Silloin olen onnellisimmillani, niin säälittävältä kuin se ehkä kuulostaakin, heh... Toki on muitakin hienoja, harvinaisempia, hetkiä, jolloin koen itseni erityisen onnelliseksi. Mutta näin päivittäisessä elämässä, en kaipaa muuta kuin Photoshopin, vision ja hieman rauhaa eikä hetki siitä paljoa parane. Vaikka kohtaankin jatkuvasti pieniä lukkoja, luovuus on mun juttu, ja on aina ollutkin.
Olen muutenkin introvertti ja erakkoluonne. Toki kyseenalaistan useinkin sitä, että missä määrin on tervettä vetäytyä omiin oloihinsa. Nykyään kun pitäisi olla niin menevä ja sosiaalinen, etenkin jos satut olemaan nuori nainen. Mutta minä tykkään olla kotona! Nautin hiljaisuudesta ja rauhasta. On ollut aikoja, jolloin koin siitä syystä olevani jotenkin viallinen, mutta nykyään olen oppinut arvostamaan outouksiani. Ne tekevät minusta minut. Ja taidan tykätäkin olla hieman omalaatuinen!
Tuleehan täällä netissä tapettua aikaa myös päämäärättömän selailun merkeissä, etsiskellessä jotain uutta ja kiehtovaa, usein laihoin tuloksin. Siinä on tapa, josta haluaisin päästä eroon... Mutta kun oma luovuus ei kuki tai ei ole niitä kuvia käsiteltäväksi, parasta mitä voi tehdä on inspiroitua muista. Lukea kiinnostavia tekstejä, jotka herättävät ajatuksia, haastavat ajattelua ja johtavat uusiin oivalluksiin. Viime torstaina kuuntelin mielenkiintoisia TedTalkeja (kuten vaikka tätä Elizabeth Gilbertin, Eat, Pray, Loven kirjoittajan, puhetta luovuudesta), aurinko oli laskemassa, valo oli kaunis ja pehmeä (valokuvauksen kautta oppii fiilistelemään valoa ihan muutenkin, heh) ja näin ikkunasta vaaleanpunaisen taivaanrannan. Olo oli rauhallinen, inspiroitunut ja onnellinen. Silloin mielessä kävi ajatus "this is my happy place" ja idea tähän postaukseen syntyi!
Näin uncool minä siis olen... Mutta missä on sinun suosikkipaikkasi?
I just love hanging in front of my computer! I was drafting this text yesterday, on Saturday night, as the sun had just set, and there was just no better place to be in. This IS my happy place.
Should I be ashamed of saying that? I somehow feel like I should... I've been a bit of a nerd since I was twelve years old, back then it wasn't very usual for a girl. But I've always loved doing creative things on the computer, the first thing I did was when we got the internet was to learn HTML and how to make websites. Soon I progressed into Photoshop (or Paint Shop Pro which I started with) and making graphics. Now it's mostly about photography and editing those photos. And blogging of course! But there's nothing quite like the flow that I get into when I've got a bunch of photos to edit and a vision, nothing quite like the high that I get from it. Time just flies, everything feels natural and effortless and I feel very connected to the present. That's honestly when I'm at my happiest. As sad as that may sound, haha... Of course there are loads of great, but rare occurances that make me happy, but on a day to day basis, just give me Photoshop and a bit of peace and quiet and it doesn't get any better than that. Even though I face blocks all the time, creativity really is, and has always been, my thing.
I'm an introvert and a bit of loner anyway. And I do question it at times, how healthy it is to spend so much time by myself. But I just love being alone, I love the sound of silence and the comfort it brings. There's been times when I've felt like there's something wrong with me, but nowadays I've learned to appreciate my quirks. They're what makes me me, what makes me unique. And I quite like being a weirdo anyway!
Of course I also spend a lot of time on the interwebs doing a whole heap of nothing. Aimlessly browsing, looking for something, anything, to catch my attention and take my breathe away, most of the time finding a lot of nothing. That's a habit I need to kick. But the next best thing to do when my vision is lacking or there are no photos to process is to seek inspiration from others. Read interesting texts that provoke some thought, stir your thinking and lead to new ideas. Last Thursday I was listening to some interesting TedTalks (for example this one about creativity from Elizabeth Gilbert, the author of Eat, Pray, Love), the sun was just setting, the light was soft and pretty (I find the more you photograph, the more kicks you get of beautiful light when not photographing, too!) and I could see a beautiful pink sky from my desk. I felt so calm, inspired and happy. That's actually when I thought "this is my happy place" and the idea for this post was born!
So, this is how uncool I am... Now go ahead, tell me where's your happy place?
Sohvalla kirjan kanssa. Yleensä fantasiakirjan kanssa, joten nörtti minäkin. En ole läheskään yhtä onnellinen koneella kuin kirjojen parissa, vaikka koneellakin tykkään olla- Sukellus johonkin suosikkimaailmaan on aina tervetullut :)
ReplyDeleteJee, hyvä me nörtit! :D Mukaansatempaavaan kirjaan on kyllä ihana uppoutua. Luen itse valitettavan vähän kirjoja ja sillä saralla pitäisi ehdottomasti petrata...
DeleteKyllä se suosikkipaikka taitaa täälläkin olla joko tietokoneella tai kirjan parissa. Ei hiljaisuudesta ja rauhasta nauttimisessa ole mitään pahaa. Minusta tuntuu että luovuuskin jo vaatii hiljaisuutta ja rauhaa, en usko että yksikään taiteilija, kirjailija tai muu luovan työn tekijä pystyy luomaan mitään kovin merkittävää ilman rauhaa ja hiljaisuutta. Kiva blogi sinulla on täällä, ei ätitisi turhaan mainostanut että kannattaa käydä lukemassa...:)
ReplyDeleteOi, kiitos paljon Sari! :) Ja totta puhut, luovuus vaatii rauhaa ja hiljaisuutta, sekä aikaa. Kirjoittelinkin aiheesta täällä "pienessä luovuusoppaassani". Tuota omaa aikaa vaan ei tunnuta ainakaan yleisellä tasolla arvostettavan paljoakaan, aina pitäisi olla vähintäänkin tavoitettavissa... Minä taas tykkään ihan rehellisesti olla omissa oloissani ja introvertithan tarvitsevatkin rauhaa latautuakseen, joten sallittakoon se meille. :)
Delete