Ladylike in burgundy

Näin viime vuoden syksyllä jossain päin blogimaailmaa inspiraatiokuvan, jossa oli yhdistetty violetit housut ja viininpunainen neule (tai toisinpäin) ja kuva jäi kummittelemaan mieleeni. Sovittelinkin kyseistä yhdistelmää, mutta tulin siihen tulokseen, ettei minulta löytynyt tarpeeksi erisävyisiä vaatekappaleita siihen. En nimittäin syty lainkaan päästä varpaisiin yhteen väriin pukeutumiselle, joten tarpeeksi suuri sävyero oli avain yhdistelmän toimivuuteen. No, muutama päivä sitten teki mieli vähän repäistä ja ajattelin, että hiiteen sävyerot, nyt kokeilen sitä viininpunaista ja violettia. Asua terästi mustat asusteet ja päivän vanhat kiharat sitaisin sivuponnarille.

I saw an inspiration photo somewhere in the blogosphere last autumn where a woman was wearing purple jeans and a burgundy sweater (or the other way round) and that image stuck to my mind. I tried it in front of the mirror too, but I just didn't seem to own garments that had enough of a contrast in terms of hues. I'm not a big fan of dressing in the same color from head to toe, so a big enough contrast was the key to making it work. Well, a few days ago, I felt like wearing something different and just thought to hell with contrasts, I'm gonna try that burgundy and purple anyway. Black accessories brought some contrast though. The sideponytail is my go-to hairdo for second day curls.


Olo oli tässä asussa supernaisellinen, värimaailma ja kampaus sen kai tekivät. Pidin asusta todella paljon ja ihailen naisellista tyyliä, mutta olo tuntui samaan aikaan vähän oudolta. Vaikka käytänkin korkokenkiä ja rakastan kauniita asioita, olen silti sisimmässäni yhä se huppareihin pukeutuva poikatyttö teiniajoiltani ja tämä naisellisuuden määrä oli kenties hieman liikaa tuntuakseen täysin omalta.

I felt superfeminine in this outfit, it was probably the color scheme and the hair that did it. I really liked the outfit and I admire feminine style, but at the same time I felt a bit strange. Even though I wear high heels and love pretty things, inside I'm still that tomboy in hoodies from my teenage years and this amount of femininity was maybe a bit too much to feel like I completely owned it.


Muutenkin muoti aiheuttaa välillä minussa ristiriitaisia ajatuksia. Nautin pukeutumisesta oikeasti todella paljon, se piristää arkea ja esteetikko olen aina ollut, mutta toisaalta mietin joskus, että onko tässä mitään järkeä? Miettiä niin paljon vaatteita, etsiä jatkuvasti jotain uutta, käyttää niin paljon aikaa ulkoisiin asioihin, vaikka sisäiset asiat ovat ne millä oikeasti on merkitystä? Mutta toisaalta, tarvitseeko kaikessa ollakaan järkeä? Jos se tuntuu hyvältä ja tuo aidosti iloa elämään, niin go for it! En sitä paitsi tuntisi oloani enää kotoisaksi siinä hupparissa. Nykyinen tyylini on ehdottomasti enemmän minua, vaikkei se välttämättä kerrokaan siitä mitä pääni sisällä liikkuu. Eikä sen tarvitsekaan, ristiriidat tekevät elämästä mielenkiintoisen. Mielenkiintoista viikkoa teille!

Fashion does generate some contradictory thoughts in me anyway. I really love to dress up, it cheers me up and I've always enjoyed aesthetics, but sometimes I catch myself thinking whether there's any sense in it all? To think about clothes so much, to always look for something new, to spend so much time on external things when it really is the internal things that count? But on the other hand, does everything need to make sense? If it feels good and brings joy, then go for it! And I wouldn't feel like myself in that hoodie anymore either. The style that I have now is definitely more me even though it might not tell a whole lot about what's inside my head. And it doesn't need to either, contradictions make life interesting. I wish you an interesting week!