31 March 2014

Kevätmietteitä

Kevät sitä ja kevät tätä, käytän kevät-sanaa varmaan ihan liikaa! Mutta kun olen niin hullaantunut keväästä! Keväisin tulee aina tunne kuin olisin heräämässä eloon pitkän horroksen jäljiltä. Olo on innostunut ja energinen, tosin aina en oikein tiedä mihin kanavoisin sen kaiken, joten pientä levottomuuttakin on ilmassa.

Aamuaurinko on yksi parhaita asioita elämässä ja onneksi siitä on saatu nyt nauttia paljon! Ihanaa, kun heti herätessä on jo hyvä mieli. Ja käsittämätöntä kyllä, rakastan nykyään aikaisin heräämistä. Olen nyt noussut yleensä puoli seitsemän maissa. Vaikkei olisi pakkokaan nousta, en vain malta pysyä sängyssä, kun aurinko paistaa niin kauniisti. On hauskempaa olla valveilla kuin nukkua! Tosin se kostautuu usein alkuillasta, jolloin iskee sellainen väsymyskohtaus, että hyvä kun silmät pysyvät auki... Toivon kesäajan vähän auttavan asiaa ja onhan päivänvalon riittäminen jopa iltakahdeksaan taas yksi ilonaihe lisää!

Torstaina tein pienimuotoisen kevätsiivouksen. En edes muista milloin olisin viimeksi imuroinut, villakoirat eivät enää tosiaankaan olleet mitään pieniä söpöjä fifejä. Järjestin samalla kenkälaatikkoni uudelleen tuoden jo avokkaita eturiviin. Toiveajatteluako? Heitin myös pois joitakin tavaroita. En mitään kummoista, mutta toivottomana tavarahamsterina oli jo saavutus sinänsä päästä eroon vaikkapa siitä helmikuussa 2011 vanhentuneesta apteekin perusvoidepurkista, jonka tätini minulle joskus toi ja jota en koskaan käyttänyt, koska olin jo silloin siirtynyt luonnonkosmetiikkaan... Ylimääräisestä tavarasta luopuminen tuntuu vapauttavalta. Vaikka pidänkin tavaroistani ja olen aina keräillyt kaikenlaista, haluaisin silti omistaa mahdollisimman vähän.

Lisäksi mielessä kytee halu uudistua. Olen kovin huono tekemään muutoksia, yleensä joko a) mietin asioita niin paljon, että totean, ettei se olekaan hyvä idea tai b) harkitsen niin pitkään, että halu menee jo ohi. Mutta vaikka muutos tuntuukin pelottavalta ja uhkaavalta, ei kai elämässä pääse eteenpäin ilman sitä. Ja elämä muuttuu joka tapauksessa jatkuvasti, halusimme sitä tai emme, joten miksemme ottaisi ohjat omiin käsiin ja muuttaisi sitä itse haluamaamme suuntaan? En oikeastaan edes tiedä mitä haluaisin muuttaa, mutta samalla olo on jotenkin levoton. Jonkin on muututtava mikäli haluan eteenpäin. Ei välttämättä minkään kovin radikaalin tai maailmaa mullistavan, sen takia tykkäänkin enemmän termistä uudistuminen. Eikö kuulostakin vähemmän pelottavalta ja oikeastaan aika innostavalta?

Tein muuten tässä kuussa henkilökohtaisen bloggausennätykseni, tämä on nimittäin 14. postaus maaliskuun puolella. Kaksi enemmän kuin edellisenä ennätyskuukautena viime elokuussa! Jee, hyvä minä! Mielelläni postaisin vaikka päivittäin, mutta siihen en taida pystyä mikäli haluan pitää kiinni edes jonkinlaisista laatustandardeista. Ehkä vielä joku päivä pystyn? Samalla olen kyllä yrittänyt hieman laskea asettamaani rimaa ja olla miettimättä liikoja sitä mitä voin tai en voi postata. Jos tuntuu, että on jotain sanottavaa ja tuntuu hyvältä kirjoittaa se, niin miksi ei? Niin, miksi ei? Tätä olisi hyvä kysyä aika-ajoin asiassa jos toisessakin!

(Kuvat ovat muuten jo kolmen viikon takaa, tänään ei jäitä enää näkynyt!)

Spring this and spring that, I'm definitely overusing the word spring at the moment! But what can I do, I love the fact that it's spring, it makes me so happy! I always feel so much more alive when spring arrives. I'm feeling inspired and excited, though I don't always know what to channel all that energy into, which can get a bit frustrating.

Sunny mornings are one of my favorite things in life and luckily we've had plenty of them recently! How good does it feel to actually feel good right from the moment you wake up? Haha, now there's a strange sounding sentence. But strangely enough, I've started to enjoy getting up early! I've been getting up at around 6.30. Even when I don't have to get up, I just can't stay in bed when the sun is shining. It's nicer to be awake than asleep! Though I often have to pay for it in the early evening when I get this massive wave of tiredness where I find it hard to even keep my eyes open... I hope turning the clocks back, which we did yesterday in Finland, will help a little with this issue. And having daylight until 8pm is another thing that makes me superhappy!

I did a bit of a spring cleaning on Thursday. Didn't even remember the last time I vacuumed and the dust bunnies were getting out of control. I reorganized my shoe boxes by moving some pumps to the front, wishful thinking I guess! But what I'm most happy about was getting rid of some stuff! Nothing dramatic, but for a hoarder like me, it was quite an achievement getting rid of things like that moisturizing cream that's best before date was in February 2011 that my aunt brought for me and that I never used, because I'd already switched to natural skincare back then. Letting go of useless things feels so liberating, literally like a weight lifted off your shoulders. Even though I love my things and I've always been a collector, I wish I could own as little as possible.

I've also felt this burning for reinventing myself. I'm really bad at making a change, I think way too much and usually it results in either a) coming to the conclusion that it's not a good idea after all or b) taking so long that I don't have the desire anymore. But even though change seems frightening, you kinda need it to get ahead in life. And life is ever changing anyway, whether you like it or not, so why not take control and change it yourself, and for the better? I don't even know what exactly I'd like to change, but at the same time I'm feeling kinda restless. Like something needs to change in order for me to get ahead. Maybe not anything radical and that's why I like the term reinvention more. Sounds a lot less frightening, doesn't it? Quite exciting in fact!

Oh, and I made my personal blogging record this month as this is the 14th post I'm writing in March. That's two more than in my previous record month of August! Yay, well-done me! Ideally I'd love to post daily, but I don't feel like I can do it (just yet!) if I want to even somewhat stick to my quality standards. Though at the same time I've been trying to lower those standards that I've set for myself and stop thinking too much of what I can and can't post. If I feel like I've got something to say and I enjoy writing it down, then why not? Yeah, why not? A question that should be asked every now and again in many regards.

27 March 2014

Khaki with dusty pink flowers

Khaki on nousemassa monipuolisuudellaan pikkuhiljaa suosikkivärieni joukkoon. Kukapa olisi arvannut? Se on neutraali ja maanläheinen, muttei yhtä armoton kuin musta eikä yhtä mitäänsanomaton kuin beige. Se menee ihan yhtä hyvin sekä mustan että ruskean kanssa eikä oikeastaan ole selkeästi yhden vuodenajan väri vaan sitä voi käyttää vuoden ympäri.

Syksyllä yhdistelin khakia ja marjapuuronpunaista, nyt vuorossa oli utuinen roosa (vai onkohan tämä enemmänkin utuinen liila?). Näin tiistaina ruokakaupassa naisen, jonka asussa yhdistyi khakinvihreä, valkoinen, vanha roosa ja musta niin kauniisti, että päässäni alkoi heti raksuttaa miten voisin itse toteuttaa samantapaisen yhdistelmän. Tällainen kokonaisuus oman vaatekaapin sisällöstä syntyi, valkoista en tosin saanut tähän millään ympättyä.

Olisi myös houkutellut kokeilla tätä ruskeiden asusteiden kanssa, mutta enköhän keväämmällä senkin ehdi. Sitten kun ei enää tarvitse ekstrakerrosta takin ja t-paidan väliin. En nimittäin löytänyt kätköistäni yhtäkään asuun ja ruskeisiin asusteisiin sopivaa "välikerrosta". Kertooko muuten jotain suhteestani mustaan, että tämä on ainoa musta yläosani perusteepparin ja nahkatakin lisäksi ja se on ostettu aikoinaan hautajaisia varten? Asusteita lukuunottamatta en juurikaan käytä mustaa!

Who would have thought that khaki would eventually become one of my favorite colors? Not me, but I think that's what's happening right now! It's so versatile, it's neutral and earthy, but not as harsh as black or not as bland as beige. It goes just as well with brown as it does with black and isn't just a seasonal color, but can be worn throughout the year.

Last autumn I paired khaki with deep pink, now it was time for dusty pink (or is this more dusty lilac?). I spotted a woman wearing an outfit of khaki, white, dusty pink and black at the supermarket on Tuesday and it looked like such a pretty combination that I instantly wanted to try it out myself. This was the ensemble I came up with, with the contents of my own wardrobe. Couldn't fit anything white in there though.

I would've liked to try this with brown accessories too, but maybe I'll do that later on in the spring. When there's no extra layer needed between the coat and the top! Cause I actually couldn't find any "middle layer" that would match both the outfit and brown accessories. Oh and I find it very telling that the cardigan is actually my only black top (besides a basic tee and a leather jacket) and I originally bought it for a funeral. Apart from accessories, I don't wear much black at all!

Vila top // H&M cardigan & jeans // Mango coat & gloves // Topshop boots // Cristelle & Co. bag

25 March 2014

The perfect parka

Olen viimeisen vuoden aikana varmaan tuplannut takkikokoelmani, viides ja viimeisin näistä takkiostoksistani on tässä. Aloin lämmetä rennoille parka-takeille huomatessani miten tyylikkäiltä ne näyttävät kerta toisensa jälkeen Wendyn päällä ja viime keväästä lähtien olenkin flirttaillut niiden kanssa kaupoissa, ainakin yhtä nahkahihaista yksilöä sovittaen. Parka ei kuitenkaan ole ollut minulle mikään "pakko saada" juttu.

Sitten Mangossa katseeni osui tähän parkaan ja olin heti myyty sen lukuisille yksityiskohdille. Ja koska se näytti päällä vähintään yhtä hyvältä kuin ensisilmäyksellä rekillä, niin ostin kaunokaisen. Melkein jopa luistin periaatteestaani nukkua yön yli, mutta maltoin kuitenkin mieleni seuraavaan päivään... Pidän tässä parkassa siitä, että vaikka se onkin parkamaisen rento, ei siitä silti tule fiilistä, että marjametsällehän tässä ollaan lähdössä. Juurikin nuo yksityiskohdat tekevät siitä viimeistellyn tyylikkään. Vyötäröltä löytyy kiristysnyöri, jolla takin ilmettä saa muutettua, kuin myös irrotettevalla hupulla. Ja olihan hieman pidempi ja umpinaisempi välikausitakki ihan tervetullut lisä nahkatakkieni rinnalle!

Tämä ostos myös muistutti taas niistä fyysisissä kaupoissa shoppailemisen hyvistä puolista. Vaikka netissä valikoimaa onkin enemmän ja sen kartoittaminen helpompaa, niin tuotteet vaan näkee niin eri tavalla luonnossa. Kaupassa näkee heti materiaalin, värin ja kaikki ne pienet nyanssit, jotka eivät näytön kautta välity. Olin kyllä Mangon sivuilla seikkaillut, mutten ollut kiinnittänyt siellä lainkaan huomiota tähän takkiin. Livenä se vaan kolahti heti eikä siihen tarvittu kuin yksi murto-osasekunnin silmäys, kun tiesin jo pitäväni siitä. Kaupassa what you see is what you get, tiedät mitä ostat eikä tarvitse jännittää vastaako ostos mielikuvaa.

Eilen puin uuden parkani kanssa saman asun mikä oli päällä sitä ensi kertaa sovittaessani. Huomasin silloin, että parka ja ylipolvensaappaat vaan toimii! Muutenkin viihdyin tässä asussa mainiosti; yksinkertaista, helppoa, sopivan näyttävää ja rennon tyylikästä, tuosta rimpsustahan voisi tulla vaikka tyylimantrani, heh.

I think I've just about doubled my coats & jackets collection in the past year! Here's the fifth and the latest of those coat purchases, the perfect parka. I first started to warm up to parkas when I noticed how stylish Wendy manages to make them look time after time and since last spring, I've been flirting with them on and off in stores, even tried on one of those leather-sleeved versions. But it wasn't a must-have item for me at any point.

Until my eyes met this parka at Mango and I was instantly sold, the edgy details were just pure perfection! And because it looked at least as good on me as it did on the rack, I went ahead and bought it. I even almost gave up my practise of sleeping on it, but did manage to get one night of sleep before making the decision... What I love about this parka, is that even though it's laid-back like a parka should be, it still doesn't look as if I'm about to head to the woods to do some berry picking. It's the details that make it look so finished and chic. It also has a drawstring waist as well as a detachable hood, which makes it more versatile. And with the bum-covering length and a high collar, it was a welcome addition to my spring wardrobe alongside all my biker jackets.

This purchase also reminded me about the pros of shopping in stores. Even though there's a bigger selection online and it's more convenient to browse, you just see the garments so differently live. In the store, you instantly see the material, the exact color and all those little nuances that you just can't tell through the screen. I'd been on the Mango website recently, but this coat hadn't caught my attention. But when I saw it live, I instantly loved it and it didn't take me more than a glance, the length of a fraction of a second, to be able to tell that. In store what you see is what you get. No need to worry about whether it's gonna look like in your visions.

Yesterday I paired my new parka with the same outfit that I was wearing when I first tried it on. Cause that's when I noticed that the parka and my over knee boots are like a match made in heaven! I felt so comfortable and so very me in this outfit; simple, easy, a little bit edgy and effortlessly chic. That could become my style mantra actually, haha!

Mango coat // Sisley sweater // Lindex jeans // Topshop boots // Cristelle & Co. bag

23 March 2014

Mitä hyvinvointi minulle tarkoittaa?

Hyvinvoinnista on tullut trendikästä. Blogit ja Instagram-tilit täyttyvät herkullisista ja terveellisistä smoothieista ja salaateista, puhumattakaan viimeisen päälle treenatuista vartaloista ja motivaatiolausahduksista. Tykkään niistä jutuista itsekin, on kiva katsoa kuvia, jotka innostavat pitämään entistä enemmän kiinni terveistä elämäntavoista. Tarkoituksena on myös ollut lisätä oma lusikkani soppaan ja kirjoittaa hyvinvointijuttuja blogiini, mutta olen kokenut siihen aiheeseen tarttumisen hankalampana kuin muotiin ja tyyliin, hyvinvointi on paljon henkilökohtaisempaa. Mutta joskus sieltä mukavuusalueelta on poistuttava ja ajattelin nyt avata hieman ajatuksiani hyvinvoinnista ja siitä mitä se minulle merkitsee.

Henkinen hyvinvointi on kaiken lähtökohta ja koen sen itse kaikista tärkeimpänä ja mielen-kiintoisimpana osana koko palapelissä. Maailmassa, jossa imagolla ja sillä miltä asiat näyttävät ulospäin on valtava painoarvo, on helppo unohtaa, että onnellisuus ja rauha pitää löytää sisältä. Ensin tulee oppia tuntemaan itsensä ja sitten löytää se oma tapansa elää ja olla tässä maailmassa. Elää rohkeasti omaa elämäänsä, vaikka se ei mahtuisikaan siihen muottiin, jonka ulkopuoliset odotukset meille asettavat. Niin, että elämä tuntuu mielekkäältä ja itselle merkitykselliseltä, että saa tehdä niitä asioita mistä nauttii ja että jokaiseen päivään voi herätä innoissaan, kiitollisena ja onnellisena. Ehkä tämä on mielessäni päällimmäisenä senkin takia, että tällä osa-alueella minulla riittää eniten työnsarkaa. Mutta uskon löytäväni vielä oman tieni.

Uskon myös positiivisen ajattelun voimaan, vetovoiman lakiin ja kaikenlaiseen muuhun hihhulointiin. Eikä positiivisesta elämänasenteesta ainakaan haittaa ole! Positiivisuus ei tarkoita sitä, että olen aina aurinkoinen, iloinen ja puhelias. Voi, kunpa olisinkin! Olen kuitenkin taipuvainen melankoliaan enkä ujona ja sisäänpäinkääntyneenä edes osaa näyttää iloani ulospäin. Kuitenkin melankolisen kuoren alta löytyy, ja on aina löytynyt, ehta optimisti. Ja nykyään kun yritän parhaani mukaan harjoittaa positiivisuutta, huomaan kyllä selkeästi positiivisen energian vetävän puoleensa lisää positiivista energiaa. Eli pois turhat synkistelyt!

Ravinto on fyysisen hyvinvoinnin perusta. Se millä ruokimme kehoamme vaikuttaa kaikkeen; terveyteen, oloon, mielialaan. Itse pyrin syömään mahdollisimman puhdasta ruokaa; hedelmiä, vihanneksia, lihaa ja kalaa. Viljat, sokeri ja maitotuotteet ovat jääneet pikkuhiljaa kokonaan pois. Kaikille ei tietenkään sovi sama ruokavalio enkä missään nimessä halua julistaa omaa tapaani siksi ainoaksi oikeasti. On tärkeää oppia kuuntelemaan omaa kehoaan löytääkseen ne jutut mitkä itsellä toimivat. Mutta omalta osaltani voin sanoa, että tämä sopii minulle ja nykyään jopa nautin terveellisestä syömisestä. Enpä olisi ennen uskonut, että smoothieista ja lantturanskalaisista voi ihan oikeasti intoilla samaan tapaan kuin ennen pullista ja muista herkuista!

Liikunnan merkitystä korostetaan mielestäni nykyään jopa vähän liikaa. Toki liikunta tekee hyvää ja tarvitsemme kaikki sitä jonkin verran, mutta ollakseen fyysisesti terve ja hyvinvoiva ei tarvitse näyttää fitness-mallilta ja käydä salilla. Tärkeintä, tässäkin, on löytää se mikä itselle sopii ja mistä pystyy pitämään kiinni muutakin kuin vain sen bikinikuntokuurin ajan. En rehellisesti sanottuna olisi teini-ikäisenä pystynyt kuvittelemaankaan liikunnan olevan joskus osa jokapäiväistä elämääni, mutta viimeisen neljän vuoden aikana se on muodostunut jo niin kiinteä osaksi päivärutiinejani, etten osaisi olla ilmankaan. Oman tapani liikkua olen löytänyt kotijumpista ja lajina on tällä hetkellä lähinnä pilates, Cassey Hon YouTube-videoiden siivittämänä. Kesäisin teen myös lähes päivittäin pitkiä kävelylenkkejä. Käveleminen luonnon helmassa rauhoittaa ja selkiyttää mieltä, tekee siis hyvää niin fyysisesti kuin henkisestikin.

Sisäinen hyvä olo, tasapaino sisäisen ja ulkoisen maailman välillä, positiivinen asenne, puhdas ravinto ja sopivasti liikuntaa. Oman itsensä kuunteleminen. Hyvinvointi ei ole suorittamista ja itselleen pitää osata olla myös lempeä.

Tässä nyt päällimmäiset mietteeni hyvinvoinnista. Kokonaisuushan on ihan mielettömän laaja ja katsotaan josko rohkaistuisin vastaisuudessa kirjoittamaan aiheesta lisääkin ja yksityiskohtaisempia juttuja. Nyt toivottelen teille kuitenkin oikein energistä alkavaa viikkoa! Voikaahan hyvin siellä. ;)

What does wellness mean to me?

Healthy living and wellness has become a bit of a trend lately, don't you think? All those blogs and Instagram profiles filled with photos of yummy looking heatlhy smoothies and salads, not to mention the whole "strong is the new skinny" fitness thing. And yes, I'm on that bandwagon too and I love looking at those photos, because it inspires me even more to keep up with my healthy habits. I also intended to write more about healthy living in my blog, hence the coconut in the title. But I've found writing about style is a lot easier, and less scary. Healthy living is quite private and personal whereas style is on the surface, something everyone sees anyway. But to stretch the limits of my comfort zone, I thought I'd write a bit about what wellness actually means to me. I realise I use a lot of terms here, healthy living, wellness, happiness. It's because I pretty much think of them all as one. Mind, body and soul all coming together.

Inner wellbeing is, in my opinion, the most important and interesting piece of the puzzle. We do live in this funny age of social media and image where everything seems to be just as perfect as it looks on Instagram. But life is about so much more than what it looks to the outside. Happiness and peace must be found from within. It's about knowing yourself and finding your own way of living and being on this planet. Not adapting yourself to the society ideals if it doesn't feel right. So that you actually find your life meaningful and get to do the things you enjoy the most and that fulfill you. And to wake up full of gratitude, happiness and inspiration every single day. This is most definitely the area that I struggle with the most, perhaps that's why it ranks on top of my list, because it needs the most work still. But I believe I'll find my way eventually.

I also believe in positive thinking, the law of attraction and all that mental jazz. At least there's no harm in obtaining a more positive attitude! I don't express it in that extroverted, chatty manner. I wish I could let it show somehow, but I'm quite shy and introverted and that's alright too. But under the rather melancholic shell, there's always been an optimist. And the more I practise positivity, the more I notice it working and drawing in more positive energy. So keep thinking positive and remember to appreciate the little things!

Nutrition is the foundation for physical wellbeing. What you put into your mouth really does affect everything from your health to your mood. Perosnally, I'm all about clean eating; loads of veggies, fruit, meat and fish. I've completely given up grains, dairy and sugar. Not everyone's ideal diet is the same though and I'm definitely not saying that my diet is for everyone, it's about listening to your body and finding out what works for you. But personally I feel so good right now, I enjoy eating clean and it's unbelievable how you can actually get the same kicks out of eating things like smoothies or turnip chips that used to come from muffins and buns before!

Exercise is given maybe a little too much value these days. I know that's a bit of controversial statement. Excercise is good, of course it is, and we all need a bit of physical activity. But to be in good shape and physically fit, doesn't have to mean a fitness oriented lifestyle and going to the gym. Here too it's important to find what works for you and what you can incorporate into your own life for long term. In my teenage years I would have never believed that exercise would become a part of my life one day, but over the course of the last four years, it has. It's become such an integral part of my life and my daily routines that I wouldn't know how to be without. I've found my thing in exercising at the comfort of my own home and lately I've been really into pilates via Cassey Ho's YouTube videos. In the summertime I also take long walks almost daily. Walking in the nature helps to calm and clear your mind, so it's not only good for the body, but for the soul.

Feeling good inside, a balance between the outer and the inner, positive thinking, clean eating and a little bit of exercise. Being in tune with your mind, body and soul. It's not about strict discipline and you have to learn to treat yourself kind.

That's basically how I feel about wellbeing in a (coco)nutshell. I'd certainly love to write more about it and in more detailed articles, because I find it all very interesting and who wouldn't want to feel good? But for now, I want to wish you an energetic new week and I hope you're feeling good indeed! ;)

20 March 2014

Back to basics

Farkkua, väriä ja nahkaa. Eli päivän asu tasan viikon takaa, jolloin ulkona näytti aika erilaiselta kuin nyt lumipyryn keskellä... Jos ei edellisen asun preppy-meininki tuntunut kovin kotoisalta, niin tämä asu oli kuin paluu juurille. Yksinkertaista, helppoa, mutta toimivaa. Vaikka edellisen asun julkaisusta onkin jo muutama päivä, niin tämä oli itseasiassa päällä heti seuraavana päivänä ja asua valitessa oli ajatuksena, että nyt haluan päälle jotain mahdollisimman omantyylistä (enkä jaksa kuluttaa aikaa sovitteluun, heh!). Onneksi lämpötilakin antoi myöten, alkuvuoden hapuilu pukeutumisen suhteen varmaan osaksi johtuu siitä, etten hirveästi perusta kerrospukeutumisesta. Tässäkin huivi tuntui vähän ylimääräiseltä, mutta nappasinpasen ainoan "kesähuivini" mukaan suojaamaan kaulaa tuulelta.

Denim, colors and leather. The preppy feel of the last outfit didn't feel quite right to me and after that, this outfit was like going back to basics. Though it's been a few days since I published the last outfit, this was actually the outfit I wore the day after. And when I was choosing it, I only had one thought it my mind and it was to look as very me for a change (and to put something together quickly, haha)! Luckily the weather was on my side and I actually think the main reason why I've been a bit lost with my style for the beginning of the year, is that I'm not really into layering. Which is a winter must when you live in cold country. Even in this outfit, the scarf feels a bit out of place, but I still needed something to protect my neck, so I had no choice but to grab my only summer scarf.

Mutta olipa ihanaa tarjeta nahkatakissa! Mietin ensin korkkaavani uuden konjakkisen nahkatakkini, mutta jotenkin oli enemmän mokkatakkifiilis ja pitäähän sitä intuitiota kuunneella. Takki on parin vuoden takaa Mangosta ja kuuluu ehdottomiin lempparivaatteisiini! Se istuu täydellisesti ja näyttää vaan niin upealta, on yhtä aikaa sekä ryhdikäs että rento. Tuntuu vaan huolestuttavasti siltä, että suosikkini ovat yleensä niitä herkimpiä kulumaan. Mokkatakki, vahapintaiset farkut, mokkasaappaat... Joskus tuntuu, että varon niitä liikaakin. Tässäkin vähän arvelutti käyttää olkalaukkua (voi hangata takkia), mutta mitä iloa on vaatteista, joita ei uskalla käyttää? Silti toivon niille mahdollisimman pitkää ikää, mieluiten yhtä pitkää kuin itselleni, heh!

But boy, did it feel good to wear a leather jacket and not freeze! First I was thinking of wearing my new cognac leather jacket, but somehow I was just feeling a suede jacket more, so gotta go with the intuition. The jacket is two years old and from Mango, and it's one of my absolute favourite garments! The fit is just perfect and it looks so gorgeous; structured and effortless at the same time. It's a bit worrying though that my faves seem to always be the most delicate ones. Suede jacket, wax-coated jeans, suede boots... Sometimes I feel like I baby them too much. Like I was a bit nervous about carrying a shoulder bag in this outfit, but what's the joy in clothes if you're too afraid to wear them? Still I hope they'll last at least a lifetime, haha!

Keväisen pirteä keltainen sopi myös iloiseen fiilikseen. Kaulakoru oli jälleen äitini tuotantoa, yksi ensimmäisistä koruista, jotka hän minulle teki. Se on muuten luonnossa ihan kirjaimellisesti niin syötävän hyvän värinen, että ekoilla kerroilla sitä käyttäessäni, oli koko ajan sellainen hassu tunne, että tekisi mieli ihan maistaa sitä. En sentään maistanut, mutta mainitsin asiasta äidilleni ja hän kertoi kivien olleen osa "creme brulee"-nimistä lajitelmaa. No, ei ihmekään sitten!

Sunshine yellow also fitted the happy spring mood I had. The necklace once again is made by my mother, it's actually one of the first pieces of jewelry she's made for me. And in real life at least, the colors are so sugar sweet and delicious that for the first few times I wore it, I had this weird feeling that I really wanna taste it. I didn't, but instead I mentioned it to my mom and she told me the jewels were from a collection called creme brulee. Well, no wonder then!

Takki/jacket: Mango
Neule/sweater: Mango
Farkut/jeans: H&M
Kengät/shoes: O.I.S.
Laukku/bag: Global Accessories
Huivi/scarf: Gina Tricot

18 March 2014

Warming up to blue

Kenellekään ei liene jäänyt epäselväksi, että rakastan värejä. Mutta sinistä, vaikka farkkutyttö olenkin, en ole koskaan voinut sietää, itselläni. En missään muussa muodossa kuin deniminä. Kuvassa näkyykin suunnilleen kaikki sininen mitä vaatekaapistani löytyy, joitain farkkuja lukuunottamatta. Sininen on aina ollut ehdoton ei. En edes osaa sanoa miksi, sininen on vaan ollut mielestäni jotenkin ankea ja pidän enemmän lämpimistä väreistä. Paitsi tämän kirjoitettuani muistan, että kouluikäiseni, kun en ollut pätkääkään kiinnostunut vaatteista ja halusin lähinnä olla mahdollisimman huomaamaton, hiihtelin aika ahkeraan tummansinisessä hupparissa. Ehkä tämäkin on selitettävissä jollain lapsuuden traumalla, heh.

Nyt olen kuitenkin huomannut katselevani vanhaa inhokkiani ihan uudella mielenkiinnolla, jotenkin mystisesti se on alkanut kiehtoa. Tosin on sinistä ja on sinistä, eli kuten väreissä aina, sävyt merkkaavat vähintään yhtä paljon kuin pelkkä perusväri. Silmääni miellyttävät lähinnä syvä yönsininen - astetta tummempi klassisesta laivastonsinisestä - sekä seesteinen siniharmaa. Molemmissa väreissä on muuten kunnostautunut H&M, yönsinistä näyttää siellä olevan paljon tänä keväänä, siniharmaa taas taisi kuulua enemmänkin heidän viime syksyn väripalettiinsa. Kaikki allaolevan kollaasin tuotteet ovatkin Henkkamaukalta lukuunottamatta Oasiksen syysmalliston mielettömän upeaa nahkatakkia.

I don't think my love for colors has gone unnoticed by anyone. But despite being a total jeans girl, the color I've never been able to stand is blue. Not in any other form than denim. Just about every blue item that I own is pictured above, apart from a few pairs of jeans. Blue has always been a completely no-no for me. I don't even really know why, I've just found it kinda depressing and I do like warm colors more. That said, I remember that I actually did wear a dark blue hoodie a lot at school, back when I didn't care about clothes and just wanted to be invisible. Maybe the explanation lies in a childhood trauma after all, haha!

Now I've found myself surprisingly warming up to blue. It's like I'm looking at it with brand new eyes, I suddenly find it very intriguing. However there is blue and there is blue, basically as always with colors, the shade matters at least as much as the basic color. The shades that have caught my eye are rich midnight blue - a little darker than the classic navy - as well as calm greyish blue.

Sinisen ystävät väittävät sen sopivan melkein minkä tahansa värin kanssa. Itseäni viehättää yllättäen eniten neutraalit yhdistelmät sininen + musta, sininen + beige/kerma ja sininen + ruskea. Ja miksei sinistä voisi kokeilla vaikka utuisen roosan, tumman violetin tai jopa rohkeasti kullan kanssa!

Jos jotain olen muodista oppinut, niin sen, että koskaan ei pidä sanoa ei koskaan. Odottakaapahan vaan, seuraavaksi varmaan ihastun raitoihin ja terveyssandaaleihin! No, ehkä ei sentään, ainakaan jälkimmäisiin... Mutta kelkka kääntyy välillä nopeastikin ja nykyään pukeudun useampiinkin vaatekappaleisiin, joita en olisi vielä jokusen vuotta sitten uskonut näkeväni ylläni; farkkupaita ja matalat pistol-tyyliset nilkkurit nyt pari mainitakseni. Toisaalta on kiva tunne, kun horisontti laajenee. Se avaa uusia mahdollisuuksia, mutta voi toki käydä kukkaron päälle... Vielä en ole mitään uutta sinistä ostanut enkä oikeastaan edes etsi. Mutta nyt en myöskään ohita automaattisesti kaikkea sinistä rekeillä katsomatta tarkemmin. Yönsininen bleiseri voisi olla hyvä lisä vaatevalikoimaani.

Onko sinulla jotain inhokkiväriä, jota et voisi kuvitellakaan käyttäväsi?

Blue lovers claim that it goes with almost any color. I'm surprisingly mostly drawn to the neutral combos of blue & black, blue & beige/cream and blue & brown. And why not try blue with dusty pink, dark purple or even bold gold?

If there's something I've learned about style, it's to never say never. So just wait till you see me in stripes and birkenstocks! Or maybe not, at least not the latter... But sometimes that u-turn happens at lightning speed and nowadays I wear many items that a few years ago I couldn't have imagined I would; the denim shirt and low heeled Acne-style booties to mention a couple. On the other hand, it's a nice feeling when your horizon broadens. It opens up new and exciting opportunities, but may also hurt your wallet... I haven't yet bought anything new in blue and I'm not even looking. But I also wouldn't automatically pass on something interesting just because it's blue, like I used to. A midnight blue blazer could be a nice addition.

Is there a color that you wouldn't be caught dead in?

16 March 2014

GreyBlueBlack

Kevät tuli ja meni, mutta tämän viikon aurinkoiset ja lämpimät päivät saivat pukeutumisinnostuksen jälleen heräämään ihan kunnolla. Asuja tuli ikuistettua ahkeraan, joten takatalvesta huolimatta luvassa on vielä parit keväiset asukuvat!

Viime keväänä farkkupaita tunkeutui salakavalasti tajuntaani ja kun vihdoin uskaltauduin sellaisen ostamaan, pääsi se ihan kiitettävän ahkerasti käyttöönkin. Tämä asu sai alkunsa tuosta kesän suosikistani, kun ajattelin kokeilla sitä neuleen alle pieneksi piristykseksi (sekä ekstralämmikkeeksi!). Jälkikäteen ajateltuna ei näin preppy-henkinen ratkaisu tuntunut ihan omalta, ylipolvensaappaat tosin tasapainottivat kokonaisuutta mukavasti. Seesteinen värimaailma sen sijaan miellytti kovasti. Rakastan utuisia, harmaaseen taittavia sävyjä ja vaalea denim-sininen näköjään kävi siihen värimaailmaan erinomaisesti.

Puhutaanko hetki tuosta takista? Mainitsinkin jokunen postaus sitten kuinka en varsinaisesti ole trenssi-ihmisiä ja tämä kolmisen vuotta takki onkin ainoa trenssihenkinen takkini. Se on myös pitkään edustanut minulle sitä miten käy jos suuntaa ostoksille mielessään jokin "tarve" ja ostaa parhaan tarjolla olevan sen sijaan, että malttaisi odottaa kunnes se täydellinen tulee vastaan. Eli sitä ei niin hyvää ostosta. Nykyään pitäydyn aika tiukasti täydellisen odottamisen taktiikassa. Vaikka kuinka hinkuisin jotain tiettyä vaatekappaletta (kuten tässä tapauksessa halusin uuden kevättakin), olen mieluummin kokonaan ilman kuin päädyn johonkin sinnepäin ratkaisuun. Ja sitten jos ja kun se täydellinen versio tulee vastaa, voi sen ostaa hyvillä mielin kun kaapissa ei ennestään lymyile sitä hutia.

Ja mikäkö takissa sitten on vikana? Se on aivan liian iso! Rakastuin takin lilahtavan harmaaseen sävyyn ja onnistuin vakuuttamaan itselleni sen istuvan päälle ihan hyvin. Mutta vaikka se pienintä kokoa onkin, on se vaan auttamatta liian iso! Pidin takkia taktisesti auki näissä kuvissa, jotta koko totuus ei paljastuisi, heh. Lopulta takki ei taida olla ihan niin huono ostos kuin miksi olen sen mieltänyt, onhan se käyttöön päässyt kuitenkin ja jo pelkästään tuon mielettömän kivan värin vuoksi olen tyytyväinen, että omistan sen. Mutta toki tuntisin oloni siinä paremmaksi, ja sen myötä käyttäisinkin sitä enemmän, mikäli se istuisi kunnolla. Vielä en ole uskaltanut ruveta mihinkään kavennusprojektiin...

The denim shirt slowly creeped into my conciousness last spring and I'm glad I finally went ahead and bought it, because I ended up wearing it all the time. That summer favorite was the starting point for this outfit as I wanted to try and spice up a basic sweater by adding the denim shirt under it, and it also offered an extra layer for extra warmth. Looking back, the look is maybe a bit too preppy to really feel like me, though the over the knee boots balanced it quite nicely. But I really loved the calm color scheme. I love dusty, greyish shades and light denim was a perfect canvas for those.

Let's talk about the coat for a while. As I mentioned some posts ago, I'm not really a trench coat kind of girl and this coat is actually my only trench-like coat. It's also the garment in my closet that for me has long represented what happens when you go shopping with something specific in mind and buy the best available instead of waiting for the perfect one to come up. You know, that not so good of a buy. Nowadays I'm pretty strict with holding out until I find the perfect one. As much as I may want something (like a new spring coat in this case), I'd rather do without than buy one that's just almost there, but not quite. And once the perfect one comes up, the purchase feels much more justified without that mistake purchase hidden in your wardrobe.

So, what's wrong with the coat then? It's just way too big! I absolutely fell in love with the lilac-ish shade of grey and somehow managed to convince myself that it fits just fine. But it does not, despite being the smallest size, there's no denying it's way too big. It looks alright unbuttoned though, hence no buttoned up photos here, haha. Ultimately I don't think it's as bad of a buy as I've made it out to be, I have worn it after all and for that amazing color alone, I'm happy to own it. But of course I'd feel much better in it, which would also lead to it being worn more, if only it fit like it should. I haven't had the guts to try to alter it myself yet...

Takki/coat: Vila
Huivi/scarf: Cos
Neule/sweater: H&M
Farkkupaita/denim shirt: Only
Farkut/jeans: H&M
Saappaat/boots: Topshop
Laukku/bag: Cristelle & Co.

13 March 2014

Yellow sneakers - take 2

Parina viime viikkona pukeutumisen avainkysymys on tuntunut olevan "haluanko laittaa tänään jalkaan tylsän väriset korkkarit vai iloisen väriset tennarit?" Korkkarityttö tietysti haluaisi jalkaansa kunnolla korkoa, värifriikki taas kirkkaanväriset popot. Mutta toistaiseksi jommastakummasta on tingittävä. Yllättävän usein olen päätynyt tinkimään korosta. Tennarit eivät vieläkään ole mikään suosikkijalkineeni, mutta ah, rakastan keltaista! Tässäpä siis tiistaisen tennaripäivän asu.

For the last couple of weeks, the main question while coming up with the day's outfit, has been "do I wanna wear boring colorless heels today or bright and fun sneakers?" The heel lover in me of course screams for heels, while the color freak craves for something bright. Unfortunately I don't own any weather appropriate shoes that tick both of the boxes and believe it or not, I've quite often found myself passing on the heels. Sneakers are still far from my favorite type of shoe, but oh, how I love yellow! On Tuesday sneakers won and here's how I wore them.

Edellisellä kerralla rakensin tennareiden ympärille varsin rennon kokonaisuuden ja totesinkin silloin haluavani kokeilla yhdistää niitä vielä skarppiin bleiseriin. No, se tuli nyt kokeiltua. Yläosaan pääsi violetin eri sävyjä, vastaväripari keltainen ja violetti on aina viehättänyt minua. Farkut vaihtuivat astetta siistimpiin ja takki sai vyötärölleen jälleen vyön. Kaulaan lisäsin vielä äitini käsialaa olevan korun tuomaan ripauksen naisellisuutta.

Toisaalta tykkäsin asusta, olihan se värikäs ja pirteä, mutta ei tämä kyllä niin ryhdikäs ollut kuin visioissani. Kai se on myönnettävä, että tennareiden pukeminen "asiallisemmiksi" on vaikeampi tehtävä kuin luulinkaan. Ehkä siihen olisi tarvittu jotain värittömämpää ja klassisempaa? Ei kuulosta kovin minulta... Ja tästä päästäänkiin siihen miksi niin rakastan korkokenkiä, ne kun nostavat asun kuin asun välittömästi ihan toiselle tasolle. Pari viime päivää ovatkin sitten olleet korkkaripäiviä, mutta niistä lisää joskus toiste!

On the last time I wore these sneakers, I went for a very laid-back look and mentioned how I'd like to try them with a sharp blazer. Well, here it is. I've always liked yellow and purple together, so I chose a purple blazer and a lilac top. I also switched for a more formal pair of jeans and wore a belt with the coat. The necklace made by my talented mother added a touch of femininity.

In a way I quite liked the outfit, it's colorful and fun, but it's not quite as sharp as in my vision. I guess it's time to admit that dressing up sneakers is a more difficult task than I thought. Maybe it would have required something classic and less colorful? Boo, that doesn't sound like me at all! And this is exactly the reason I love high heels so much, they instantly take any outfit to the next level. Today and yesterday I opted for heels, but those are for some other outfit posts!

Bleiseri/blazer: H&M
Toppi/top: Cristelle & Co
Farkut/jeans: Lindex
Kengät/shoes: O.I.S.
Laukku/bag: Global Accessories
Takki/coat: Ted Baker

10 March 2014

Back in bootcuts

Vanhat suosikkifarkuthan ne siinä! Vaikka viime vuosina olen kulkenutkin lähes pelkästään pillifarkuissa, olen ehkä sydämessäni bootcut-tyttöjä. Sen verran hanakasti pitäydyin näissä liehulahkeissani vielä pitkään sen jälkeen kun pillifarkkujen valtakausi alkoi. Enkä pillifarkkuihin siirryttyäni ole missään vaiheessa kokenut bootcuteja epäesteettisinä saati sitten vannonut olematta laittamasta moisia ikinä jalkaan. Bootcutithan ovat todella imartelevat ja naiselliset! Leveiden lahkeiden uutta tulemista on väläytelty jo vuosia, sitä ei ole tullut, mutta silti tuntuu, että nyt on hyväksyttävää käyttää kumpia vain. Toivottavasti tilanne jatkuukin tällaisena, viihdyn molemmissa ja mielestäni molemmat mallit ovat klassikkostatuksensa ansainneet.

Let me introduce you to my old favourite jeans! Like the rest of the world, I've mainly been wearing skinny jeans for the past few years, but I might still be a bootcut girl at heart. It took me a long time to give up my flares even after the reign of the skinnies began. And after finally making the transition, I've still never found bootcuts unattractive, let alone sworn to never wear them again. I think bootcuts are very flattering and feminine! There's been a lot of talk about flares making a comeback, it hasn't happened yet, but I feel as though right now it's acceptable to wear either cut. Personally I hope they could both co-exist in harmony, they've both earned their status as a classic.

Selailin itseasiassa vanhoja asukuviani, kun jostain iskeytyi tajuntaan kristallinkirkas ajatus; bootcutit, leo clutch ja bleiseri! Kaivoin esiin nämä vuonna 2008 Gina Tricotista hankkimani ikisuosikit, joissa kohtaa täydellinen istuvuus, täydellinen malli ja täydellinen pesu. Tykkäsin niistä jopa niin paljon, että ostin vielä toiset samanlaiset alennusmyynnistä. Hyviä farkkuja on niin vaikea löytää! Nimimerkillä tummansinisiä pillifarkkuja yhtä hyvällä pesulla ja värillä jo pari vuotta etsiskellyt...

I was actually looking at my very own outfit photos when suddenly I had this crystal clear idea of bootcuts, my leopard clutch and a blazer! So, I dug out these jeans I bought at Gina Tricot back in 2008. They're one of my favourite pairs ever, the cut, the wash and the fit are all just perfect! I even bought a second pair of them at the sales, that's how much I loved them. And it's so hard to find a good pair of jeans! Been looking for those dark blue skinnies with a wash and color similar to these for a couple of years already...

Bleiserin alle tuleva paita ei ollut lainkaan yhtä kirkkaana mielessäni; kaikki muuten sopivat näyttivät siltä, että kaulasta uupui koru, mutta kultaista kaulakorua en omista ja hopeinen ketju riiteli aika pahasti laukun kultaisen metalliosan kanssa. Kunnes äkkäsin tämän viime keväänä khakinhimossani ostamani paidan. Paidan yläosassa on kultainen vetoketju – joka oikeasti "kuuluu" selkäpuolelle, mutta olen aina käyttänyt sitä näin päin – ja sehän oli kuin tehty bleiserin seuraksi. Tässä taas yksi syy miksi tykkään, että vaatteissa on jokin juju!

The top I'd like to wear underneath the blazer however wasn't as clear in my mind; all of those that I thought would fit, looked like there was a necklace missing, but I don't have a gold toned necklace and a silver chain just didn't look right with the prominent golden bar of my clutch. Until I remembered this top that I bought last spring in my khaki craving. There's a golden zip on the top part of the tee – and though it's meant to be at the neck, I've always worn the tee backwards with the zip at the front – and it looked perfect with the blazer. Another reason why I like clothes with details!

Kuvatessa oli muuten todella tuulista. Mutta ei se mitään, hieman sotkuista kampausta tavoittelinkin täydentämään maanläheisen ja boheemin lookin, heh! Sormet tosin olivat aika kohmeessa, kun homma saatiin pakettiin...

It was extremely windy as we shot these. But I didn't mind, I was after a messy hairdo to fit the earthy, bohemian look anyway, haha. My fingers were a little numb afterwards though...

09 March 2014

Auringonpaisteesta ja hetkessä elämisestä

Olen tässä viime päivinä fiilistellyt ihan täysillä tätä ihanaa auringonpaistetta. Kyllä auringolla on uskomaton vaikutus ihmiseen! Ainakin minuun, muiden puolesta en kai voi puhua. Onnen tunne on melkein pakahduttava, miten ihmisestä voikaan tuntua näin hyvältä? Sen tunteen ehtii talven aikana unohtaa, talvihorrokseen tottuu niin nopeasti, että vaikka jatkuvasti haaveileekin kesästä, ei oikeastaan edes muista kuinka hyvältä se oikeasti tuntuu.

Ja heti kun tuntee nuo kevätauringon ensimmäiset lämmittävät säteet ihollaan, palautuu usko elämän hyvyyteen. Kuulostaa dramaattisemmalta kuin mitä onkaan, elämä on kuitenkin aina ollut hyvää, olosuhteista ja ulkoisista puitteista riippumatta. Mutta nyt tuntuu, että olen rakastunut elämään uudelleen. Auringonpaisteessa on helppo uskoa unelmiin.

Auringonpaisteessa huomaan myös eläväni enemmän tässä hetkessä. Suljen silmäni, olen hetken tekemättä mitään ja annan auringon lämmön helliä talven kohmettamaa kroppaani. Näin on hyvä olla, juuri nyt en haluaisi olla missään muualla, en kaipaa mitään muuta. Tämä hetki on täydellinen.

Eipä tässä muuta. Yritän yleensä miettiä, että postauksillani olisi jokin pointti, jotain klikkauksesi arvoista. Mutta nyt halusin kirjoittaa ihan vain, koska minulla on hyvä olo ja tuli tunne, että haluan jotenkin jakaa sen... Ja todeta, että kyllä se onni tosiaan tulee niistä elämän pienistä asioista nauttimisesta. Ihanaa sunnuntaita sinulle!

I'm absolutely loving the sunshine we've had for the last few days! The effect that the sun has on me is just unbelievable. I feel like I'm bursting with joy, how is it even possible to feel this good? I'd kinda forget that feeling during the winter, it's so easy to get used to the lethargy and even though I've been constantly dreaming of summer, I didn't even realize how good it really feels.

And once you feel those first warm sunrays of the spring on your skin, you start to believe in the goodness of life again. Sounds way more dramatic than it is, my life has always been good regardless of the external circumstances. But now I feel as though I've fallen in love with life all over again. It's so easy to believe in dreams in the sunlight.

The sunshine also brings me back to this moment, living in the moment. I close my eyes, do nothing for a little while and just let the warmth of the sun caress my body that's still numb from the coldness of the winter. Everything's alright, right now I wouldn't want to be anywhere else, I don't need anything else. This moment is perfect.

That's it for today. I always try to make sure that my posts have a point, something worth your click. But now I just wanted to write because right now I feel good and I want to share that feeling. And to say that happiness really does come from enjoying the little things in life. I wish you a happy Sunday!

08 March 2014

Kevättä kynsissä - helpot polka dot kynnet!

Tänään koristellaan kynsiä keväisin pastellein ja pilkuin! Tähän helppoon polka dot lakkaukseen et tarvitse kuin kynsilakkaa ja hiuspinnin. Nyt kun mietin asiaa, niin vaatekaappiini asti pilkut eivät ole tainneet ikinä löytää, mutta pilkkukynnet toimii! Ne ovat todella helppo toteuttaa ja tuovat heti vähän ekstraa tavalliseen lakkaukseen.

Tämä oli muuten vasta kolmas kerta, kun olen lakannut kynteni viimeisen vuoden aikana. Ennen kynteni olivat aina huolitellut ja lakattuina, mutta vuosi sitten lopetin lakkaamisen täysin kokeillakseni olisiko sillä vaikutusta kämmenselkieni ihottumiin (ei valitettavasti ollut). Olin ihan varma, että luonnostaan pitkät kynteni katkeilisivat kaikki pois, mutta mitä vielä! Aina syksyyn asti tuntui, että ne olivat jopa vahvemmat kuin lakattuina. Syksyn tullen ne lohkeilivat vähän helpommin, mutta ovat kuitenkin pääasiassa pysyneet mukavan pitkinä! Ja olen ehkä vähän jäänyt koukkuun lakkaamattomien kynsien helppouteen. Kaikkihan eivät pitkiä kynsiä ymmärrä, mutta itse pidän omistani juuri tällaisina eivätkä ne hankaloita elämää lainkaan, vaikka sellaisiakin epäilyjä joskus kuulen. Antaa kaikkien kynsien kukkia (vai kasvaa?)!

Today it's time for some nail art! This polka dot manicure is super easy to do and you only need nail polish and a bobby pin for it. Girly polka dots and cute pastels are both great for spring, so these are some proper spring nails. Now that I think about it, polka dots have never found their way into my wardrobe, but polka dot nails are a great way to enjoy the pretty pattern in moderation! They look great, they're super easy to do and they instantly bring some extra oomph to a regular manicure.

This was actually only the third time I've done my nails within the past year. I used to always wear polish on my nails, but a year ago I completely quit polish to see if it'd have any effect on the eczema I've got on my hands (unfortunately it didn't). I was convinced that my naturally long nails would start breaking straight away, but quite the opposite. Up until autumn, my nails seemed even stronger than before! As the winter arrived, they started chipping a little easier, but luckily they've still stayed pretty long. And I'm quite enjoying the ease of unpolished nails!

Tässä vielä lakkaukseen käyttämäni "välineet". Pilkut tehdään hiuspinnillä, jonka päissä on pyöristetyt pehmusteet. Mitä mainioin käyttötarkoitus niille vääntyneille pinneille, jotka eivät enää pidä hiuksissa! Alus- ja päällyslakka ovat vapaaehtoisia, mutta suosittelen. Itse käytän Nubarin Foundation aluslakkaa ja saman merkin pikakuivattavaa Diamont päällyslakkaa. Värilakkoina tässä oli ELFin mintunvihreä Mint Cream ja H&M:n valitettavasti kai jo valikoimasta poistunut lilahtava vaaleanpunainen Get A Rose 4 Me. Sitten vielä valkoinen lakka, jonka kanssa minulle kävi tosin hieman köpelösti...

Olisi varmaan ihan hyvä idea tarkistaa, että lakasta irtoaakin jotain ennen kuin rupeaa kuvaamaan kynsitutorialia! Niinpä, värilakat oli jo kynsissä ja olin aloittamassa pilkkujen laittoa, kun huomasin valkoista lakkaa olevan enää parin millin kerros pullon pohjalla ja se oli kaiken lisäksi jämähtänyt ihan kivikovaksi. Fail! No, hetken pohdittuani tein pilkut sitten vaalealla pastellikeltaisella, joka kyllä kuvissa näyttää ilahduttavan valkoiselta!

So, here's the "tools" I used for the manicure. The dotting is done with a bobby pin, with those round pads on the ends. A great use for those crooked bobby pins that won't hold your hair anymore! The base and top coat are optional, but I recommend them. I use Nubar's Foundation base coat and their quick dry Diamont top coat. The colored polishes I used here were ELF's mint green Mint Cream and H&M's dusty lilac-ish pink Get A Rose 4 Me that's unfortunately discontinued. And finally a white polish for the dots.

I had a bit of a fail with my white polish though... Y'know, it might be useful to check whether all the polishes are still useable before you start shooting a nail tutorial! Yup, I already had my color coats done and was about to start dotting when I realised that there's only a tiny layer of polish at the bottom of the bottle and it's hard as a brick! Well, I did the dotting with light pastel yellow then, which luckily looks quite white in the photos!

Ja ei kun laikkailemaan! Ensin aluslakka puhtaille kynsille ja siihen päälle värilakka. Minä tosiaan maalasin joka toisen kynnen mintulla ja joka toisen vaaleanpunaisella, mutta tämän voi toki toteuttaa vain yhdellä värillä tai maalata vaikka joka kynnen eri väriseksi! Olisin itse koittanut jälkimmäistä vaihtoehtoa mikäli omistaisin viisi erisävyistä pastellilakkaa.

Sitten pilkkuja väsäämään! Eli hiuspinni esiin ja kannattaa ottaa myös vähän paperia, johon lakkaisen pinnin voi tarvittaessa laskea. Kaapaise pinnin pidemmällä päällä lakkaa sudista. Lakkaa kannattaa ottaa suht reilusti, niin saat mahdollisimman monta pilkkua tehtyä yhdellä kaapaisulla. Sitten vain kevyesti painat pinnin päällä lakan kynnen pinnalle. Mitä enemmän ja mitä notkeampaa lakkaa, sitä isommaksi pilkku leviää. Minun kynsiini mahtui kolme pystyriviä pilkkuja, paitsi pikkurilliin vain kaksi ja peukaloon jopa neljä, mutta tämä tietysti riippuu kynnen muodosta. Kun olet "pilkuttanut" kaikki kynnet, viimeistele päällyslakalla. Tuo Nubarin päällyslakka ainakin tasoittaa lakan tehokkaasti eli pilkut eivät jää tuntumaan kohoumina. Ja voilà, keväiset pilkkukyntesi ovat valmiit!

Hyvää naistenpäivää kaikille naisille, olette ihania!

So, let's get started! First apply a base coat on clean nails and the color coats on top. I painted every other nail mint and every other pink, but you can of course use just one color or maybe paint every nail a different color! I would have done the latter had I owned five different pastel shades.

Then it's time to start dotting! Take your bobby pin and maybe a piece of paper where you can lay down the polish-tipped bobby pin if needed. Use the longer end of the bobby pin to scrape some polish off the brush. Scrape a generous amount of it, so you can do more dots with one scrape. Then just gently press the polish onto the nail with the tip of the bobby pin. The more polish you use and the more fluid it is, the bigger the dot will get. My nails fitted three columns of dots, except for the pinky nail with just two and the thumb with four, but this of course depends on the shape of your nails. Once you've "dotted" all the nails, finish it with a top coat. The Nubar top coat evens the polish out pretty smoothly, so you don't get those little bumps where the dots are. And voilà, your spring polka dot nails are ready!

Happy International Women's Day to all the women out there, you rock!

06 March 2014

Mint & purple

Pohdiskeluista taas kevyempiin aiheisiin, nimittäin asukuviin. Tsemppasin pukeutumisen ja asukuvien kanssa viime viikolla sen pari päivää minkä tarkeni ja pakkohan sitä oli kokeilla jo nahkatakkiakin! Aika koleaa oli, mutta auringonpaisteessa kyllä pärjäsi. Sittemmin olen tosin siirtynyt takaisin talviunivormuuni... Mutta oli kiva kuvailla taas asuja ja odotan niin innolla lämpeneviä ilmoja, että näitä saadaan useamminkin kehiin!

Asun rakentaminen lähtee minulla yleensä aina väreistä. Mietin joko värimaailman mihin haluan pukeutua tai jonkun tietyn vaatekappaleen, jonka ympärille rupean värimaailmaa rakentamaan. Nyt lähtökohtana oli uusi mintunvihreä takkini, mutta todellisuudessa värimaailmalle ei jäänyt tällä kertaa juurikaan vaihtoehtoja, koska takki kaipasi muhkean huivin lämmikkeeksi ja siihen tehtävään ainoa soveltuva huivini on tämä violetti kashmirhuivi. Onneksi minttu ja violetti ovatkin aika mainio yhdistelmä!

Aluksi mietin takin ja huivin rinnalle pelkkää mustavalkoista, mutta päädyin kuitenkin vetämään jalkaan tummanvioletit farkut mustien vahapintaisten sijaan. Neule olikin sitten varsinainen arkistolöytö; mikään tämän hetkisessä rotaatiossani oleva neule ei väriensä puolesta tuntunut oikealta, joten kaivelin toiveikkaana esiin tämän yläasteaikaisen pooloneuleeni. Vähintäänkin 11 vuotta neule ajoi asiansa, vaikkei ehkä se ihan mieluisin malli olekaan. Jälkikäteen huomasin, että sehän taitaa olla ilmiselvä Antsku-paita! En ole Putousta katsonut, mutta eksyin Iltasanomien sivuilla juttuun "Putous-muodista catwalkeilla" ja valkoinen pooloneulehan se siellä. No, ei anneta sen häiritä...

Tähän loppuun pitää vielä hieman hehkuttaa viime päivien ihanaa auringonpaistetta! On se kumma, että sitä on heti kuin eri ihminen auringon tullessa esiin. Aamusmoothien nauttiminen nousevan auringon valaistessa huoneen on niitä elämän pieniä suuria iloja! :)

After a bit of a vent on Tuesday, it's time to get back to lighter subjects, aka some outfit photos! We had a short glimpse of spring in Helsinki last week and during those two warmer days, I tried my best to up my game with my outfits and just couldn't resist testing whether it's warm enough for leather jackets yet. It really wasn't, but I was alright in the sunshine. Since then the sun has mostly been absent and I'm back in my winter uniform... But I really enjoyed taking outfit photos again and I can't wait for it to warm up, so I can do them more often!

For me an outfit usually starts with colors. Either I think of the color scheme that I want to wear, or a certain garment and then build the color scheme around it. This time it was the mint green jacket as a starting point, but in reality I didn't have much options with colors as I needed a warm scarf with it and I only have this purple cashmere scarf that fits the bill. Luckily mint and purple is a pretty combination!

At first I was thinking of all black and white to go with the jacket and the scarf, but ended up choosing dark purple jeans instead of the black waxcoated ones I'd planned to wear. The polo neck sweater is actually super-old, I used to wear it at school, haha! It's not exactly my favorite sweater and I hadn't worn it for ages, but since none of the sweaters in my current rotation seemed right, I decided to dig this one out and for a sweater that's at least 11 years old, it does a pretty good job!

Oh and finally, can I just mention how much I love the sunshine? I instantly feel like a whole different person when the sun comes out, and enjoying my breakfast smoothie this morning in a room lit by the rising sun was just one of those little things in life that I never wanna forget to appreciate!

Mokkatakki/suede jacket: Vero Moda
Huivi/scarf: Cos
Neule/sweater: Indiska
Farkut/jeans: H&M
Laukku/bag: Cristelle & Co.
Kengät/shoes: Bianco