01 August 2014

Aamuhetkiä mökillä

Kuuluin ennen aamujen vihaajiin ja jos vaan pystyin, en ikinä noussut ennen kymmentä. Sitten tapahtui jotain ja minusta tuli aamuihminen. En välttämättä herää pirteänä kuin peipponen kukonlaulun aikaan, mutta silti rakastan aamuja.

Täällä mökillä aamuista on helppo nauttia. Kun istun terassilla kuunnellen musiikkia ja katseeni vaeltaa ympäri pihapiiriä, en voi olla ajattelematta, että tässäkö avain onneen? Aamuhetket ulkona, raittiissa ulkoilmassa, luonnon ympäröimänä. Yksin. Samaan fiilikseen ei vaan pääse kaupungissa, jossa lenkkipolulla voi minkä tahansa mutkan takaa paljastua, hui kauhistus, ihminen! Mökillä parasta on, että voin olla ulkona olematta kuitenkaan lainkaan sosiaalinen. Sekin mökkiaamuista tekee erityisen, tunnit ennen kello yhdeksää ovat minun aikaani.

Sen takia nousin tänään ennen kuutta, vaikka nukkuminenkin olisi tuntunut hyvältä. Mutta tepastellessani laiturille ja ihaillessani neitseellistä maisemaa, kaikki oli sen arvoista. Tuntui kuin olisin jonkin eksklusiivisen aamuklubin jäsen ja saisin nauttia jostain erityisestä mistä pitkään nukkuvilla kanssaihmisilläni ei ole aavistustakaan. Voisin jopa sanoa, että päivän parhaat tunnit sijoittuvat joko aamuvarhaiseen tai iltamyöhään. Minun valintani on aamu. Kun kaikki on vielä edessä ja mahdollista.

Ainoa ongelma on valinnan vaikeus. On niin paljon tekemistä mikä tuntuu parhaalta juuri aamuisin. Istuisinko rauhassa terassilla? Kuunnellen musiikkia, nauttien smoothieta vai lukien? Hyödyntäisinkö parhaimmillaan olevan valon kuvaamalla? Jumppaisinko vielä kun on viileää? Kotona myös kirjoittaminen soljuu parhaiten aamuvarhaisella, mutta silloin blogien lukeminenkin on hauskinta.

Täällä mökillä ensimmäisten auringon säteiden osuessa suosikkipaikalleni yhdeksän kieppeillä, tiedän hetkeni olevan ohi. Kohta muut mökkiläiset nousevat eikä mikään edellämainituista tunnu enää niin hyvältä. Hassua, koska rakastan aurinkoa ja lämpöä yli kaiken, mutta silti niissä aamuhetkissä, kun terassi on vielä varjossa ja ilma raikasta, on jotain uskomattoman rauhoittavaa. Kaunista. Taianomaista.

Kesäaamut, rakastan teitä.

There was a time when I used to hate mornings and if possible, would never get out of bed before ten. Then something just clicked and I became a morning person. No, I don't always wake up at dawn upbeat and ready to go, but I do love mornings nevertheless.

When I'm at the countryside, at the summer house we always rent for two weeks each summer, it's easy to love mornings. Sitting on the patio, listening to music on my iPod with my eyes traveling through the premise, I can't help but wonder if this is the key to happiness? These morning moments in fresh air, surrounded by nothing but nature. Alone. It's just not the same in the city where even on the smallest of trails, there's always a chance of bumping into, god forbid, another human being! I love it when I can be outdoors without having to constantly prepare myself for social interaction. Another thing that makes these mornings so special is that the hours before nine o'clock are my time.

That's why I got up at 6am this morning even though the bed felt so good too. But when I made my way to the dock and gazed at the tranquil view, it was all worth it. It felt as if I was a member of an exclusive morning club and got to enjoy something very special that those who like to sleep long have no idea of. I could even go as far as saying that the best hours of the day are either the early morning or late at night. I prefer the morning. When the whole day is still ahead and everything is possible.

The only problem I face is that there are way too many things to do that feel the best in the morning. Should I sit on the patio? While listening to music, enjoying a smoothie or reading? Or should I take advantage of the golden hour to do some photography? Maybe do a workout when the air is still fresh? At home writing is also something that I find the easiest with my morning brain, though it's the most enjoyable time to read blogs as well.

Here at the summer house, I know that when the first rays of sunshine hit my favorite spot at around nine o'clock, my moment is gone. Soon the others will wake up and none of the things mentioned above feel as good. As much as I love the sun and the heat, there's just something about those morning moments when the patio is still in the shades and the air is fresh. Something unbelievably calming. Beautiful. Magical.

Summer mornings, I love you.

2 comments :

  1. Voi kuinka kauniita maisemia! Kyllä siellä varmasti sielu lepää. Minäkin rakastan aamuhetkiä, oon lapsesta saakka ollut aamuvirkku ja skarpeimmillani heti herättyäni.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitoksia! Ja sielu todellakin lepäsi, nyt on jo palattu takaisin kaupungin hälinään... Aamuvirkkuus on minulla vielä hieman kausittaista, välillä olen todella aamuvirkku, välillä taas uni maistuisi pitkäänkin, mutta yritän silti silloinkin herätä säälliseen aikaan nauttimaan niistä ihanista aamuhetkistä... :)

      Delete